Media voi joutua korvaamaan julkaisemansa tiedon aiheuttaman vahingon, jos julkaisu on rangaistava kunnianloukkaus tai yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Valheellinen väite toisesta voi olla kunnianloukkaus, ja tosikin tieto voi loukata yksityiselämää.

Poliitikon, yritysjohtajan tai viranhaltijan julkisesta toiminnasta saa kuitenkin kertoa ja sitä saa arvostella, kun julkaisu ei selvästi ylitä hyväksyttävää. Korvattavaa voi olla kärsimys ja taloudellinen vahinko, mutta valtio ei maksa kärsimyskorvausta rikosvahinkolain perusteella.

Media voi olla vastuussa julkaisemastaan tiedosta, olipa se paikkansapitävää tai ei. Vaikka tieto olisi totta, sen julkaiseminen voi silti aiheuttaa vahinkoa ja johtaa median vahingonkorvausvastuuseen. Esimerkiksi henkilön yksityiselämää koskevien tietojen oikeudeton levittäminen voi olla rikos silloinkin, kun tiedot ovat totuudenmukaisia, jos rikoslain 24 luvun 8 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät.

Media joutuu vastuuseen erityisesti silloin, kun julkaistaan keksittyjä tietoja henkilöstä ja siten loukataan kyseisen henkilön kunniaa. Koska tiedot voivat levitä mediassa nopeasti laajalle yleisölle ja aiheuttaa huomattavaa vahinkoa, median on noudatettava varovaisuutta ja huolellisuutta tietojen ja kuvien levityksessä. Esimerkiksi jos henkilö on rikosepäilyjen kohteena, häntä ei tule mediassa leimata kiistämättä syylliseksi ennen kuin asiasta on saatu varma tieto.

Toinen tilanne on se, että julkaistaan paikkansapitäviä tietoja toisen yksityiselämästä. Myös totuudenmukaisen tiedon oikeudeton levittäminen voi johtaa rikos- ja vahingonkorvausvastuuseen.

Julkaisun sallittavuus ei kuitenkaan riipu yksinomaan henkilön suostumuksesta, vaan arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa tiedon yksityinen luonne, julkaisun yhteiskunnallinen merkitys ja sananvapaus. Yksityiselämään kuuluvan tiedon julkaiseminen voi olla sallittua ilman asianomaisen suostumusta esimerkiksi silloin, kun laissa säädetyn poikkeuksen edellytykset täyttyvät. Toisaalta se, että yksityinen tieto on jo vuotanut julkisuuteen, ei automaattisesti oikeuta sen levittämistä edelleen.

Jos sinusta on julkaistu yksityisiä tietoja, voit pyytää maksuttoman selvityksen median vastuusta.
 

Kolme tilannetta: valhe, yksityinen tieto ja julkinen keskustelu

Median vastuu ratkeaa sen mukaan, millainen julkaisu on. Kannattaa erottaa kolme tilannetta.

Väärä tieto. Jos media esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen, joka on omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa, kyse voi olla kunnianloukkauksesta. Kunnianloukkaus on myös toisen muu halventaminen.

Rangaistus on sakko (rikoslain 24 luvun 9 §). Törkeästä kunnianloukkauksesta voi seurata sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta (rikoslain 24 luvun 10 §).

Tosi mutta yksityinen tieto. Jos media kertoo ilman oikeutta toisen yksityiselämästä laajalle yleisölle tavalla, joka voi aiheuttaa hänelle vahinkoa tai kärsimystä, kyse voi olla yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Tieto voi olla täysin totta. Rangaistus on sakko, ja törkeästä teosta voi seurata enintään kaksi vuotta vankeutta (rikoslain 24 luvun 8 ja 8 a §). Yksityiselämään kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi perhe-elämä, terveys, ihmissuhteet ja koti.

Julkinen tehtävä ja yleinen etu. Poliitikosta, yritysjohtajasta tai virkamiehestä saa kertoa myös yksityisempiä asioita, jos ne voivat vaikuttaa hänen toimintansa arviointiin ja kertominen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Lisäksi yleiseltä kannalta merkittävää asiaa saa käsitellä, kun ilmaisu ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Arvostelupoikkeus koskee kuitenkin arvostelua ja halventamista. Se ei tee valheellisesta tosiasiaväitteestä sallittua.

Arvioinnissa punnitaan yksityiselämän suojaa ja sananvapautta, jotka molemmat ovat perusoikeuksia (perustuslain 10 ja 12 §). Ratkaisevaa on muun muassa se, liittyykö tieto henkilön julkiseen toimintaan vai pelkästään hänen yksityiselämäänsä.
 

Rikosuutiset ja syyttömyysolettama

Rikosepäilystä saa uutisoida, mutta epäiltyä ei saa esittää syyllisenä ennen kuin asia on ratkaistu. Ero on usein sanavalinnoissa: "poliisi epäilee" on eri asia kuin "huijari". Nimen ja kuvan julkaisemista on harkittava erikseen. Yksityishenkilön nimen julkaiseminen pelkän epäilyn vaiheessa voi loukata yksityiselämää ja kunniaa, vaikka rikoksesta itsestään saisi kertoa.
 

Kuka toimituksessa vastaa

Vastuu julkaisusta voi kohdistua jutun kirjoittajaan, vastaavaan toimittajaan eli päätoimittajaan sekä julkaisijaan. Rikosvastuu on henkilökohtaista, joten vastuun syntyminen edellyttää, että asianomaisen henkilön oma menettely täyttää rikosvastuun edellytykset.

Päätoimittaja vastaa toimitustyön johtamisesta ja valvonnasta, ja hän voi joutua rikosvastuuseen myös näiden velvollisuuksien olennaisesta laiminlyönnistä laissa säädetyin edellytyksin. Julkaisija voi puolestaan joutua vahingonkorvausvastuuseen julkaistun viestin sisällöstä aiheutuneesta vahingosta myös silloin, kun vahingon aiheuttaja ei ole julkaisijan työntekijä.

Työntekijän työssään aiheuttaman vahingon korvaamiseen sovelletaan lisäksi vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaista työnantajavastuuta. Korvausvaatimus kannattaa osoittaa julkaisijalle ja tarvittaessa myös vahingon aiheuttaneelle henkilölle.
 

Mitä korvataan

Kärsimyksestä on oikeus korvaukseen sillä, jonka kunniaa tai yksityiselämää on loukattu rangaistavaksi säädetyllä teolla (vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §). Korvauksen määrään vaikuttavat erityisesti loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Laajalevikkisessä mediassa julkisuus on yleensä suuri, mikä voi nostaa korvausta.

Jos julkaisu on lain mukaan sallittu eikä siihen sisälly korvaukseen oikeuttavaa loukkausta, kärsimyskorvausta ei tällä perusteella makseta. Korvauksen tuomitseminen ei kuitenkaan edellytä, että loukkaaja olisi tosiasiallisesti tuomittu rikoksesta.

Rangaistavalla teolla aiheutettu taloudellinen vahinko voidaan myös korvata (vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §). Se voi olla esimerkiksi menetetty asiakkuus tai työpaikka, jos syy-yhteys julkaisuun näytetään.

Valtio ei korvaa kunnianloukkauksen tai yksityiselämän loukkauksen aiheuttamaa kärsimystä rikosvahinkolain perusteella (rikosvahinkolain 9 §). Korvaus on siis saatava julkaisijalta tai tekijältä.
 

Tietosuoja ja journalismi

Kun henkilötietoja käsitellään journalistisia tarkoituksia varten, suurta osaa tietosuoja-asetuksen velvoitteista ei sovelleta (tietosuojalain 27 §). Poikkeus turvaa sananvapautta. Se ei poista vastuuta rikoslain ja vahingonkorvauslain perusteella.

Tietosuojavastuusta yleisesti: Henkilörekisterin pitäjän vastuu.
 

Esimerkkejä

Esimerkki 1: Iltapäivälehti kertoo nimellä ja kuvalla, että yksityishenkilö on epäiltynä petoksesta, vaikka esitutkinta on kesken. Otsikko esittää hänet syyllisenä. Julkaisu voi loukata sekä kunniaa että yksityiselämää, ja hän voi vaatia oikaisua ja tehdä rikosilmoituksen.

Esimerkki 2: Lehti kertoo kansanedustajan rattijuopumustuomiosta. Tieto voi vaikuttaa hänen julkisen toimintansa arviointiin, joten julkaiseminen on yleensä sallittua.

Esimerkki 3: Paikallislehti kertoo nimeltä mainitun yksityishenkilön sairaudesta, vaikka asialla ei ole yhteyttä mihinkään julkiseen keskusteluun. Julkaisu todennäköisesti loukkaa yksityiselämää, vaikka tieto olisi totta.

Mitä teet, jos sinusta julkaistiin loukkaava juttu

1. Tallenna julkaisu: kuvakaappaus, verkko-osoite ja päivämäärä. Tallenna myös jaot ja kommentit, jotka osoittavat leviämisen.
2. Pyydä toimitukselta tarvittaessa oikaisua, vastinetta tai jutun poistamista. Sananvapauslain mukainen vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle toimittajalle 14 päivän kuluessa julkaisusta. Vaatimus on tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että sen sisältö säilyy muuttumattomana ja osapuolten saatavilla. Jutun poistamista voi pyytää erikseen, mutta siihen ei sovelleta samaa lakisääteistä määräaikaa.
3. Voit kannella Julkisen sanan neuvostoon, joka on median itsesääntelyelin. Sen ratkaisut eivät ole oikeudellisesti sitovia eivätkä tuo korvausta.
4. Jos julkaisu on rikos, tee rikosilmoitus. Kunnianloukkaus ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen ovat asianomistajarikoksia: syyttäjä ei yleensä nosta syytettä, ellet ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Joukkotiedotusvälineessä tehdystä teosta valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin määrätä syytteen nostettavaksi (rikoslain 24 luvun 12 §).
5. Vaadi korvausta rikosasian yhteydessä tai erikseen.

Määräajat ovat tiukat. Syyteoikeus vanhenee kunnianloukkauksessa ja yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä kahdessa vuodessa ja törkeissä tekomuodoissa viidessä vuodessa rikoksen tekopäivästä (rikoslain 8 luvun 1 ja 2 §). Korvaussaatava vanhenee yleensä kolmessa vuodessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahingosta ja vastuussa olevasta. Rikoksesta johtuva korvaus ei kuitenkaan vanhene niin kauan kuin syyte voidaan vielä nostaa tai rikosasia on vireillä tuomioistuimessa (velan vanhentumisesta annetun lain 7 §).
 

Ennen julkaisua: toimituksen muistilista

Toimituksen kannattaa ennen julkaisua tarkistaa, onko väite tosiasia vai mielipide ja voiko tosiasian näyttää toteen. Jos tieto koskee yksityiselämää, on arvioitava, liittyykö se henkilön julkiseen tehtävään tai muuhun yleisesti merkittävään asiaan.

Lisäksi on harkittava, tarvitaanko nimi ja kuva, ja annettava kohteelle mahdollisuus kommentoida. Sävyn on vastattava sitä, mitä lähteet kertovat. Epäilty on epäilty, ei syyllinen.
 

Milloin juristista on apua

Juristista on apua, jos julkaisu on vahingoittanut mainettasi, työtäsi tai liiketoimintaasi tai jos toimitus kieltäytyy oikaisusta. Juristi arvioi, onko julkaisu kunnianloukkaus, yksityiselämän loukkaus vai sallittua uutisointia, ja laatii oikaisu- ja korvausvaatimuksen. Hän huolehtii siitä, että rikosilmoitus tehdään ennen syyteoikeuden vanhentumista, ja ajaa korvausvaatimusta rikosasiassa tai erikseen. Medialle juristi voi arvioida jutun riskit ennen julkaisua.
 

Usein kysyttyä

Voiko media joutua vastuuseen totuudenmukaisesta jutusta?

Voi. Tosikin tieto voi olla yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä, jos se koskee yksityiselämää eikä julkaisulle ole laissa hyväksyttyä perustetta, kuten julkinen tehtävä tai yleiseltä kannalta merkittävä asia.

Saako julkisuuden henkilöstä kirjoittaa mitä tahansa?

Ei saa. Julkisuuden henkilöidenkin yksityiselämä on suojattua. Yksityiselämää koskevan tiedon julkaiseminen voi kuitenkin olla sallittua esimerkiksi silloin, kun tieto vaikuttaa henkilön toiminnan arviointiin julkisessa tehtävässä ja julkaiseminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Myös yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitetty ilmaisu voi olla sallittu, jos se ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Valheellinen ja vahingollinen väite voi olla kunnianloukkaus myös julkisuuden henkilöstä esitettynä.

Riittääkö, että media julkaisee oikaisun?

Oikaisu korjaa virheen ja voi pienentää vahinkoa. Se ei kuitenkaan sellaisenaan poista rikos- tai korvausvastuuta, jos julkaisu oli rangaistava.

Maksaako valtio korvauksen, jos julkaisija ei maksa?

Ei maksa. Rikosvahinkolaki ei kata kunnianloukkauksen eikä yksityiselämän loukkauksen kärsimystä, joten kärsimyskorvaus on perittävä julkaisijalta tai tekijältä.