Naapurin, yrityksen, työmaan tai liikenteen aiheuttamaa melua, pölyä, hajua, tärinää tai valoa ei tarvitse sietää, jos rasitus on kohtuutonta. Korvausta vaaditaan yleensä ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (ympäristövahinkolaki) perusteella, ja silloin toiminnanharjoittaja vastaa, vaikka se ei olisi toiminut huolimattomasti.

Korvaus edellyttää todennäköistä syy-yhteyttä toiminnan ja vahingon välillä. Häiriön on yleensä ylitettävä kohtuullisen sietämisen raja, mutta sietämisvelvollisuus ei koske tahallisesti tai rikoksella aiheutettua vahinkoa, henkilövahinkoa eikä vähäistä suurempaa esinevahinkoa.

Jokaisella on oikeus elää ilman muiden aiheuttamaa kohtuutonta rasitusta tai häiriötä. Kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle henkilölle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle taholle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

Tällaisia haitallisia vaikutuksia kutsutaan immissioiksi, ja niistä aiheutuvia vahinkoja immissiovahingoiksi. Immissiot voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin immissioihin.

Positiivinen immissio on kyseessä, kun häiriötekijä eli vaikkapa melu tai lika syntyy päästölähteessä ja siirtyy toisen haitaksi. Negatiivinen immissio ilmenee siten, että esimerkiksi veden tai valon pääsy toisen alueelle estyy tai näköala peittyy. Jotta tällainen muutos olisi oikeudellisesti merkityksellinen immissio, sen on aiheutettava kohtuutonta rasitusta muille kuin haitan aiheuttajalle.

Negatiivisen immission korvattavuus on epävarmempaa kuin aktiivisesti leviävän häiriön, kuten melun tai pölyn. Ympäristövahinkolaki luettelee korvattaviksi häiriöiksi pilaantumisen, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön ja hajun sekä muun vastaavan häiriön. Näköalan peittyminen tai luonnonvalon pääsyn estyminen ei siten automaattisesti oikeuta ympäristövahinkolain mukaiseen korvaukseen. Mahdollinen korvausvastuu on arvioitava tapauskohtaisesti sovellettavan lainsäädännön perusteella.
 

Häiriön poistaminen ja toiminnan lopettaminen

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18 §:n mukaan kohtuuttoman rasituksen aiheuttaja on velvollinen poistamaan rasituksen tai, jos se ei muutoin ole mahdollista, lopettamaan rasitusta aiheuttavan toiminnan. Jos toiminta on ympäristönsuojelulain mukaan luvan-, ilmoituksen- tai rekisteröinninvaraista, rasitusta ei kuitenkaan voida määrätä poistettavaksi naapuruussuhdelain nojalla (19 §). Tällöin häiriöön puututaan ympäristönsuojelulain mukaisin keinoin.

Jos muu kuin edellä tarkoitettu toiminta saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa, rasitusta ei saa määrätä poistettavaksi eikä vahinkoa tuomita korvattavaksi ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu terveydensuojelulain nojalla (19 §:n 2 momentti). Häiriöstä aiheutunut vahinko voi lisäksi tulla korvattavaksi ympäristövahinkolain perusteella.

Häiriön kieltämisestä ja poistamisesta säädetään eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa (26/1920, naapuruussuhdelaki). Luvan-, ilmoituksen- tai rekisteröinninvaraisessa toiminnassa, kuten tehtaassa, kallionlouhinnassa tai korjaamossa, häiriön rajoittamisesta päätetään yleensä ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä. Silloin kannattaa kääntyä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen puoleen, joka valvoo toiminnan lupaehtoja.

Ympäristövahinkolaissa ei ole säännöstä, joka vapauttaisi luvan saaneen toiminnanharjoittajan korvausvastuusta. Lupa ei siis yksin poista oikeutta korvaukseen. Korvaus edellyttää yleensä sietämiskynnyksen ylittymistä, mutta ympäristövahinkolain 4 §:n 2 momentissa säädetyt poikkeukset on otettava huomioon.
 

Korvaus tuottamuksesta riippumatta

Ympäristövahinkolain mukaan korvattavat immissiovahingot on korvattava tuottamuksesta riippumatta. Tämä tarkoittaa, että ympäristövahinkolain 7 §:ssä tarkoitettu korvausvelvollinen voi joutua vastuuseen vahingosta, vaikka sitä ei olisi aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta. Saman rakennuksen huoneistojen välisissä häiriöissä korvausvastuun peruste on kuitenkin arvioitava erikseen, sillä ympäristövahinkolain soveltuminen tällaisiin tilanteisiin riippuu häiriön luonteesta ja olosuhteista.

Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta otetaan huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat. Esimerkiksi yöaikainen häiriö voidaan arvioida kohtuuttomammaksi kuin vastaava päiväsaikainen häiriö.

Immissiosääntelyn tavoitteena on suojata haittaa kärsivän alueen tai kohteen käyttöä ja ominaisuuksia sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi viljelyalue edellyttää puhtaampia olosuhteita kuin varastoalue.

Kaikki vähäiset haitat eivät tule korvattaviksi, sillä ihmisten asuessa lähellä toisiaan syntyy väistämättä häiriöitä, joita on kohtuullisissa määrin siedettävä. Häiritsevän toiminnan aloittaminen ennen naapuruussuhteen syntymistä voi vaikuttaa rasituksen kohtuuttomuuden arviointiin. Toiminnan aikaisempi aloittaminen ei kuitenkaan yksin ratkaise, onko rasitusta siedettävä. Lähtökohtaisesti kenenkään ei tarvitse sietää kohtuutonta rasitusta, mutta yksittäistilanteiden arvioinnissa voi olla tarpeen turvautua asiantuntijaan.
 

Kaksi lakia: kielto ja korvaus

Immissioita koskee kaksi lakia. Naapuruussuhdelaki ratkaisee yleensä sen, saako häiriön kieltää ja onko aiheuttajan poistettava rasitus tai lopetettava toiminta. Ympäristövahinkolaki (737/1994) ratkaisee, miten vahinko korvataan.

Ympäristövahinkolain mukaan naapuruussuhdelaissa säädetään erikseen niistä vahingoista, joiden korvaamiseen sovelletaan ympäristövahinkolakia (2 §:n 3 momentti). Siltä osin kuin ympäristövahinkolaissa ei ole omaa säännöstä, sovelletaan vahingonkorvauslakia.

Ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta taikka muusta vastaavasta häiriöstä (1 §:n 1 momentti). Toimintaa on myös tien, rautatien, sataman, lentoaseman tai muun näihin verrattavan liikennealueen pitäminen. Laki ei koske vahinkoja, joiden korvaamisesta säädetään muussa laissa, eikä sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta.

Jos vahinko aiheutuu esimerkiksi itse tilaamastasi urakkatyöstä, urakoitsijan korvausvastuu sinua kohtaan voi perustua urakkasopimukseen. Korvausvastuun peruste on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti.

Jos ympäristövahinkolakia ei sovelleta, korvaus edellyttää yleensä tahallisuutta tai huolimattomuutta (vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §) tai sopimusrikkomusta.
 

Milloin häiriötä ei tarvitse sietää?

Ympäristövahinkolain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövahinko korvataan pääsääntöisesti vain, jos häiriön sietämistä ei ole pidettävä kohtuullisena. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa paikalliset olosuhteet, häiriön syntymiseen johtanut tilanne kokonaisuudessaan sekä häiriön yleisyys vastaavissa olosuhteissa. Sietämisvelvollisuuden poikkeuksista säädetään 4 §:n 2 momentissa.

Käytännössä merkitystä on alueen käyttötarkoituksella, kellonajalla, häiriön voimakkuudella ja toistuvuudella sekä sillä, kauanko häiriö kestää. Työmaan melu arkipäivänä kolmen kuukauden ajan arvioidaan eri tavalla kuin korjaamon kompressori joka ilta vuosien ajan.

Sietämisvelvollisuudella on rajansa. Se ei koske tahallisesti tai rikoksella aiheutettua vahinkoa eikä myöskään henkilövahinkoa ja vähäistä suurempaa esinevahinkoa. Jos tärinä halkaisee talon seinän tai pöly saa naapurin sairastumaan, vahinkoa ei tarvitse sietää sillä perusteella, että työmaa on alueella tavanomainen.
 

Kuka korvaa?

Ympäristövahinkolain 7 §:n mukaan korvausvelvollisia ovat myös ilman tahallisuutta tai huolimattomuutta:

• se, jonka harjoittamasta toiminnasta ympäristövahinko johtuu
• se, joka on rinnastettavissa toiminnanharjoittajaan; arvioinnissa otetaan huomioon hänen määräysvaltansa, taloudelliset suhteensa toiminnanharjoittajaan ja toiminnasta tavoittelemansa taloudellinen etu
• se, jolle vahingon aiheuttanut toiminta on luovutettu, jos hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta, häiriöstä tai sen uhasta.

Jos vahinko johtuu todennäköisesti useamman toiminnasta yhdessä, toiminnanharjoittajat vastaavat yhteisvastuullisesti (8 §). Voit silloin vaatia koko korvausta keneltä tahansa heistä, ja he jakavat vastuun keskenään kohtuuden mukaan. Sitä, jonka osuus vahingon syntymiseen on ilmeisen vähäinen, ei kuitenkaan voi velvoittaa maksamaan omaa osuuttaan enempää.
 

Syy-yhteys riittää todennäköisenä

Vahinko korvataan, jos voidaan osoittaa, että toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin (3 §). Varmaa näyttöä ei siis vaadita. Korvausta vaativan on kuitenkin esitettävä näyttöä vahingon määrästä ja syy-yhteyden todennäköisyydestä. Toiminnanharjoittaja voi puolestaan esittää vastanäyttöä vahingon muista mahdollisista syistä.

Käytännössä syy-yhteys ratkeaa usein ajoituksen ja asiantuntijan arvion perusteella. Jos seinään ilmestyy halkeamia samalla viikolla, kun naapuritontilla aloitetaan paalutus, ja rakennusinsinööri pitää tärinää todennäköisenä syynä, näyttö on vahva. Jos taas halkeamat ovat vanhoja tai talossa on tunnettu perustusvika, toiminnanharjoittaja vetoaa niihin muina syinä.
 

Mitä korvataan?

Henkilö- ja esinevahinko korvataan vahingonkorvauslain 5 luvun mukaan (ympäristövahinkolain 5 §:n 1 momentti). Esinevahinkona korvataan esimerkiksi korjauskustannukset ja arvonalennus.

Taloudellinen vahinko, joka ei liity henkilö- tai esinevahinkoon, korvataan ympäristövahinkolain nojalla, jos vahinko ei ole vähäinen ja korvausvastuun muut edellytykset täyttyvät. Rikoksella aiheutetun tällaisen vahingon korvaaminen ei kuitenkaan edellytä, että vahinko olisi vähäistä suurempi. Tällaista vahinkoa voi olla esimerkiksi kiinteistön arvon aleneminen jatkuvan melun vuoksi tai vuokratulon menetys, jos meluhaitta estää asunnon vuokraamisen ja korvausvastuun muut edellytykset täyttyvät.

Muusta ympäristövahingosta, kuten pitkäaikaisesta viihtyvyyshaitasta, maksetaan kohtuullinen korvaus. Määrään vaikuttavat häiriön ja vahingon kestoaika sekä se, olisitko voinut välttää tai torjua vahingon itse. Laki ei anna euromääriä, joten korvaus arvioidaan tapauskohtaisesti.

Lisäksi korvataan tarpeellisten toimenpiteiden kustannukset, kun olet torjunut itseäsi koskevaa ympäristövahingon uhkaa tai palauttanut vahingoittuneen ympäristön ennalleen (6 §). Myös tällaisten torjunta- ja ennallistamistoimenpiteiden suorittamiseksi välttämättömät selvityskustannukset voidaan korvata. Jos esimerkiksi oma kaivosi pilaantuu ja veden tutkiminen laboratoriossa on välttämätöntä ennallistamistoimenpiteiden suunnittelemiseksi tai toteuttamiseksi, tutkimuskulut voivat tulla korvattaviksi.
 

Jatkuva häiriö, etukäteiskorvaus ja lunastus

Jos jatkuvasta häiriöstä tulevaisuudessa aiheutuva vahinko voidaan arvioida etukäteen, korvaus määrätään vaadittaessa kertakaikkisena korvauksena tai vuosikorvauksena. Korvausta voidaan oikaista, jos olosuhteet myöhemmin olennaisesti muuttuvat tai arvioitu vahinko muuten poikkeaa olennaisesti toteutuneesta vahingosta. Oikaisussa otetaan huomioon, mikä on olosuhteisiin nähden kohtuullista (9 §). Näin sinun ei tarvitse vaatia korvausta uudelleen joka vuosi.

Jos kiinteistö käy ympäristövahingon vuoksi kokonaan tai osittain hyödyttömäksi tai sen käyttö tarkoitukseensa olennaisesti vaikeutuu, korvausvelvollisen on omistajan vaatimuksesta lunastettava kiinteistö tai sen osa (10 §). Jos vahinko on useiden yhteisesti aiheuttama, lunastamisvelvollisuus koskee vain niitä, joiden osuus koko vahingosta on olennainen. Kyse on poikkeuksellisesta keinosta, joka tulee kyseeseen vain vakavissa tilanteissa.
 

Tiet, radat ja muut hankkeet

Tie, rautatie, satama ja lentoasema ovat ympäristövahinkolaissa tarkoitettua toimintaa. Jos korvaus ympäristövahingosta määrätään maantielain, yksityistielain, ratalain, kaivoslain, lunastuslain tai muun siihen verrattavan lain mukaisessa menettelyssä, siinä sovelletaan ympäristövahinkolain säännöksiä korvausvelvollisuudesta ja korvauksen määräämisen perusteista, 8–10 §:ää lukuun ottamatta. Jos näiden lakien mukaisesta toiminnasta aiheutuu ympäristövahingoksi katsottava henkilövahinko, sovelletaan ympäristövahinkolakia (12 §). Seuraa siksi hankkeen suunnittelua ja esitä vaatimuksesi siinä menettelyssä, jossa korvauksista päätetään.
 

Häiriö saman rakennuksen sisällä

Ympäristövahinkolaki koskee ympäristössä aiheutunutta vahinkoa. Sen soveltuminen saman rakennuksen huoneistojen välisiin häiriöihin, kuten meluun tai hajuun, on arvioitava tapauskohtaisesti. Naapuruussuhdelain 17 § koskee myös rakennuksen ja huoneiston käyttöä, josta aiheutuu kohtuutonta rasitusta.

Asunto-osakeyhtiössä häiriöihin voidaan puuttua myös asunto-osakeyhtiölain mukaisin keinoin. Mahdollisen vahingonkorvauksen peruste riippuu sovellettavasta laista ja korvausvastuun edellytyksistä.
 

Esimerkkejä

Esimerkki 1: Naapuritontin autokorjaamo käyttää kompressoria joka ilta kello 21:n jälkeen omakotialueella. Melu on asuinalueen olosuhteet ja kellonaika huomioon ottaen todennäköisesti kohtuutonta. Ensin kannattaa vaatia korjaamolta kirjallisesti työaikojen muuttamista ja tarvittaessa kääntyä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen puoleen. Korvausta voi saada vain siltä osin kuin haitta ylittää sietämiskynnyksen.

Esimerkki 2: Naapuritontilla paalutetaan, ja omakotitalon seinään tulee halkeamia, joiden korjaus maksaa 8 000 euroa. Vähäistä suurempaa esinevahinkoa ei tarvitse sietää, joten korjauskustannukset voivat tulla korvattaviksi, jos syy-yhteys paalutukseen on todennäköinen. Ennen töitä tehty katselmus ja valokuvat seinistä ratkaisevat usein, oliko halkeama jo olemassa.

Esimerkki 3: Uusi moottoritie tuo jatkuvan melun omakotitalon pihalle, ja kiinteistönvälittäjä arvioi talon arvon alentuneen 20 000 euroa. Tien pitäminen on ympäristövahinkolaissa tarkoitettua toimintaa, ja muu kuin vähäinen arvonalennus voi olla korvattavaa taloudellista vahinkoa, jos melu ylittää sietämiskynnyksen. Korvaus käsitellään usein tiehankkeen omassa menettelyssä.

Mitä toiminnanharjoittaja yleensä väittää?

• Häiriö on alueella tavanomaista ja siedettävää. Vastaa paikallisten olosuhteiden, kellonajan, keston ja mittaustulosten avulla.
• Toiminta oli paikalla ennen sinua. Aikaprioriteetti on yksi arviointiin vaikuttava seikka, mutta se ei yksin ratkaise asiaa.
• Toiminnalla on ympäristölupa. Lupa ei yksin poista korvausvastuuta. Häiriön on yleensä ylitettävä sietämiskynnys, mutta ympäristövahinkolain 4 §:n 2 momentissa säädetyt poikkeukset on otettava huomioon.
• Vahinko johtuu muusta syystä, kuten rakennuksen iästä tai routimisesta. Tähän vastataan asiantuntijan arviolla ja katselmuksella.
• Vahinko on vähäinen. Puhdasta taloudellista vahinkoa ei korvata, jos se on vähäinen. Vähäistä suurempaa esinevahinkoa ei kuitenkaan tarvitse sietää.
   

Näyttö

Kokoa näyttö heti, kun häiriö alkaa:

• häiriöpäiväkirja: päivä, kellonaika, kesto ja häiriön laatu
• valokuvat pölystä tai muista näkyvistä haitoista sekä ääni- ja videotallenteet melusta; merkitse muistiin tallennuspäivämäärät
• melu- tai tärinämittaukset, mieluiten ulkopuolisen mittaajan tekemänä
• rakennusalan asiantuntijan arvio vaurioista ja niiden todennäköisestä syystä
• kuntokartoitus tai katselmus ennen louhinta-, paalutus- tai räjäytystöitä
• lääkärinlausunto, jos häiriö on vaikuttanut terveyteen
• kiinteistönvälittäjän arvio arvonalennuksesta
• kirjeenvaihto häiriön aiheuttajan, taloyhtiön ja viranomaisen kanssa.
   

Toimintajärjestys

1. Selvitä, kuka häiriötä aiheuttaa ja onko toiminnalla ympäristölupa tai -ilmoitus. Tiedon saa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta.
2. Ilmoita häiriöstä aiheuttajalle kirjallisesti ja pyydä muuttamaan toimintaa määräajassa.
3. Jos häiriö jatkuu, käänny ympäristönsuojeluviranomaisen puoleen. Kerrostalossa ota yhteys myös isännöitsijään.
4. Esitä korvausvaatimus kirjallisesti. Kerro vaatimuksen peruste, euromäärä ja liitä näyttö.
5. Neuvottele sovinnosta. Jos sovintoa ei synny, korvausasia ratkaistaan käräjäoikeudessa tai hankkeen omassa korvausmenettelyssä.
    

Määräajat ja ajallinen soveltaminen

Ympäristövahinkoon perustuva korvaussaatava vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Naapuruussuhdelain 20 §:n mukaan kohtuuttoman rasituksen poistamista tai rasitusta aiheuttavan toiminnan lopettamista on puolestaan vaadittava viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun kohtuuton rasitus ilmeni.

Ympäristövahingossa ei sovelleta kymmenen vuoden takarajaa, jota ennen vanhentuminen on muissa vahingoissa katkaistava (velan vanhentumisesta annetun lain 7 §). Vanhentuminen voidaan katkaista yksilöidyllä vaatimuksella, josta käyvät ilmi velan peruste ja määrä.

Ympäristövahinkolaki tuli voimaan 1.6.1995. Jos vahinko johtuu toiminnasta, jota harjoitettiin ennen sitä, sovelletaan aikaisempaa lakia, vaikka vahinko olisi ilmennyt vasta myöhemmin (13 §).
 

Kulut ja sovinto

Riita-asiassa häviäjä maksaa yleensä myös voittajan oikeudenkäyntikulut, ja asiantuntijalausunnot voivat maksaa tuhansia euroja. Kotivakuutukseen sisältyvä oikeusturvavakuutus voi kattaa osan kuluista, joten tarkista se ennen kanteen nostamista. Sovinnossa voidaan sopia sekä korvauksesta että toiminnan muutoksista, kuten työajoista tai meluesteestä.
 

Milloin juristista on hyötyä?

Juristista on hyötyä, kun vahinko on suuri, toiminnanharjoittajia on useita tai toiminta on luvanvaraista. Juristi selvittää, mitä lainsäädäntöä korvausvaatimukseen sovelletaan ja keneen vaatimus kohdistetaan. Hän määrittää, mitä asiantuntijaselvityksiä tarvitaan syy-yhteyden ja vahingon määrän osoittamiseen, ja laatii korvausvaatimuksen, joka katkaisee vanhentumisen.

Hän arvioi myös, kannattaako vaatia etukäteiskorvausta, ja hoitaa neuvottelut tai oikeudenkäynnin.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Täytyykö naapurin toimineen huolimattomasti, jotta saan korvausta?

Ei, jos vahinko korvataan ympäristövahinkolain mukaan. Toiminnanharjoittaja vastaa silloinkin, kun vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta. Korvaus edellyttää todennäköistä syy-yhteyttä. Häiriön on yleensä ylitettävä sietämiskynnys, mutta sietämisvelvollisuus ei koske tahallisesti tai rikoksella aiheutettua vahinkoa, henkilövahinkoa eikä vähäistä suurempaa esinevahinkoa.

Naapurin juhlat pitävät minut hereillä muutaman kerran vuodessa. Saanko korvausta?

Yleensä et. Satunnainen häiriö on tavallisesti vähäistä haittaa, joka asuinalueella on siedettävä, eikä ympäristövahinkolakia välttämättä sovelleta lainkaan. Toistuvasta yöllisestä häiriöstä kannattaa ilmoittaa ensin naapurille ja tarvittaessa poliisille tai taloyhtiölle.

Muutin teollisuusalueen viereen. Voinko silti valittaa melusta?

Voit, mutta alueen käyttötarkoitus ja se, että toiminta oli paikalla ennen sinua, vaikuttavat arvioon. Ne eivät yksin ratkaise asiaa. Jos melu lisääntyy selvästi siitä, mitä alueella on ollut tavallista, tai aiheuttaa vähäistä suurempaa esinevahinkoa, korvaus voi tulla kyseeseen.

Voiko yritys vedota siihen, että sillä on ympäristölupa?

Lupa ei yksin vapauta korvausvastuusta, koska ympäristövahinkolaissa ei ole tällaista poikkeusta. Lupa voi kuitenkin vaikuttaa siihen, millä menettelyllä häiriön rajoittamista vaaditaan.

Kuinka kauan minulla on aikaa vaatia korvausta?

Kolme vuotta siitä, kun sait tietää vahingosta ja siitä, kuka on vastuussa, tai sinun olisi pitänyt tietää ne. Ympäristövahingossa ei ole kymmenen vuoden takarajaa.