Minilex - Lakipuhelin

Virka-aseman väärinkäyttämisen ja virkavelvollisuuden rikkomisen arviointi käräjätuomarin osalta - KKO:2009:62

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • Virkarikos
    Virka-aseman väärinkäyttäminen
    Virkavelvollisuuden rikkominen
    Viraltapano

Tapauksesta yleisesti

Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, voitiinko käräjätuomarin A katsoa syyllistyneen virka-aseman väärinkäyttämiseen tai virkavelvollisuuden rikkomiseen. Lisäksi arvioitiin sitä, tuliko A hänen menettelystään johtuen panna viralta. Tarkasteltavaksi tuli tilanne, jossa käräjätuomari oli syyllistynyt virkavelvollisuutensa vastaiseen toimintaan sekä käsiteltäväkseen tulleiden tapausten ratkaisemisen viivästymiseen että totuudenvastaisten tietojen käräjäoikeuden riita- ja hakemusasioiden asiankäsittelyjärjestelmään merkitsemiseen liittyen. Jälkimmäisen osalta käräjätuomarin käsiteltävänä olleet asiat oli merkitty järjestelmään ratkaistuiksi, vaikka ratkaisua ei ollut vielä tehty.

Virkavelvollisuuden rikkomisena voidaan pitää tekoa, jossa virkamies toimii virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin esimerkiksi muiden rikoslain virkarikosten tunnusmerkistöissä määritellyillä tavoilla, rikkoen virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Lisäksi teon ei tule olla kokonaisuutena arvostellen vähäinen, kun huomioidaan sen haitallisuus, vahingollisuus ja muut siihen liittyvät seikat. Virkavelvollisuuden rikkomiseen syyllistynyt henkilö voidaan tuomita teosta sakkoon tai vankeuteen enintään vuodeksi. Lisäksi viraltapano voi tulla kyseeseen, jos rikokseen on syyllistytty jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutta rikkomalla ja teko osoittaa henkilön olevan ilmeisen sopimaton tehtäväänsä.

Syytettä A:ta vastaan ajettiin virkavelvollisuuden rikkomisena sen varalta, ettei virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön katsottaisi täyttyvän. Virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö täyttyy, jos virkamies rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai päätöksenteon valmisteluun taikka käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään. Teon tarkoituksena tulee olla tällöin hyödyn hankkiminen virkamiehelle itselle tai toiselle henkilölle taikka vahingon tai haitan aiheuttaminen jollekin toiselle henkilölle. Virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö voi täyttyä myös, jos virkamies samoin tarkoituksin käyttää asemaansa väärin käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden. Tekoon syyllistynyt henkilö voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Jos teko osoittaa henkilön olevan tehtäväänsä ilmeisen sopimaton, voi viraltapano ajankohtaistua myös virka-aseman väärinkäyttämisen tapauksessa.

Tapauksen käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus käsittelee lain mukaan ensimmäisenä oikeusasteena tuomareita, muita tuomioistuimen virkamiehiä ja syyttäjiä koskevat virkarikosasiat, minkä vuoksi tapauksen käsittely aloitettiin hovioikeudesta. Valtionsyyttäjä ajoi A:ta vastaan syytteitä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön täyttymättä jäämisen varalta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käsiteltävänä oli periaatteessa kaksi eri tekoa, minkä vuoksi virkavelvollisuuden rikkomisesta syytettiin kaksi kertaa. Ensimmäinen syytekohta koski pääosin asioiden käsittelyyn liittyneitä viivästyksiä sekä laiminlyöntejä ja toinen syytekohta molempine rangaistusvaatimuksineen käräjäoikeuden järjestelmään tehtyjä virheellisiä kirjauksia. Valtionsyyttäjä katsoi A:n tavoitelleen itselleen hyötyä pyrkiessään luomaan asioiden tilasta totuudenvastaisen kuvan. Toisenlainen menettely olisi voinut valtionsyyttäjän mukaan vaikuttaa epäsuotuisasti A:n menestykseen tekojen aikoihin käynnissä olleessa viranhaku- ja nimitysmenettelyssä. Valtionsyyttäjän mukaan A:n käytös ilmensi myös epärehellisyyttä, joka oli ristiriidassa tuomarille virkatoimissaan asetettavien korostettujen nuhteettomuusvaatimusten kanssa, osoittaen A:n sopimattomuutta tehtävään. Valtionsyyttäjä korosti lisäksi tuomarin toimintaan luottamismahdollisuuden merkitystä lainkäytön asianmukaisuuden ja oikeusjärjestelmän toimivuuden osalta.

A vastasi syytteeseen myöntäen muun muassa asioiden käsittelyjen viivästymisen, mutta kiistäen toiminnan osoittaneen piittaamattomuutta työtehtävistään tai asioiden viivytyksettömästä käsittelystä. A myönsi virheellisten merkintöjen teon täyttäneen virkavelvollisuuden rikkomista tarkoittavan tunnusmerkistön, muttei pitänyt tehtyjä merkintöjä lainkäyttöasioiden päätöksentekona tai päätöksentekoon kohdistuvana valmisteluna. A kiisti tekojensa hyötymistarkoituksen ja vastusti vaatimusta viraltapanosta.

Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen käsiteltävänään olleiden asioiden viivästymisen ja niiden hoitamisen laiminlyönnin vuoksi. Pohdittaessa päätöksentekoon, sen valmisteluun tai julkisen vallan käyttöön muutoin osallistumista, arvioitiin tuomioistuimissa tai hallinnossa tehtävien päätösten kuuluvan päätöksenteon ydinalueelle. Myös lopputulokseen johtavien osapäätösten arvioitiin oikeuskirjallisuuden nojalla voivan tulla virka-aseman väärinkäyttämistä kuvaavan säännöksen tarkoittamina päätöksinä tarkasteltaviksi. Hovioikeus antoi painoarvoa myös sen järjestelmän arvioinnille, johon kirjaukset oli tehty ja sille, mikä merkitys järjestelmällä oli ollut päätöksenteon tai päätöksenteon valmistelun osalta. Hovioikeus päätyi siihen, ettei virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistö täyttynyt, kun A:n toimintaa ei voitu pitää päätöksentekona tai sen valmisteluna. Koska tunnusmerkistön ei katsottu täyttyvän, arvioi hovioikeus vielä A:n syyllistymistä virkavelvollisuuden rikkomiseen. Teon olennaisuutta pohdittaessa huomioitiin muun muassa se, ettei merkintöjen tekemisen voitu katsoa kuuluvan käräjätuomarin virkatehtävien ydinalueelle, eikä teolla katsottu olleen merkittävää vaikutusta asianosaisille. Hovioikeus huomioi A:n rikkeettömän ja pitkään kestäneen tuomarin virassa toimimisen, eikä katsonut virkavelvollisuuden rikkomisen olleen niin olennainen, ettei A olisi voinut jatkaa käräjätuomarin virassaan. Tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista tarkoittavassa teossa asioiden hoitamisen katsottiin viivästyneen pitkäksi ajaksi ilman hyväksyttävää syytä ja virheellisten merkintöjen katsottiin puolestaan osoittaneen moitittavaa epärehellisyyttä. Hovioikeus tuomitsi A:n näin ollen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhteiseen 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus ei siis tuominnut A:ta lainkaan virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa

Tapauksen käsittely eteni korkeimpaan oikeuteen oikeuskanslerin vaatiessa hovioikeuden tuomion muuttamista niin, että A tuomittaisiin virka-aseman väärinkäyttämisestä ja lisäksi joka tapauksessa viralta pantavaksi. Valituslupaa korkeimpaan oikeuteen ei tapauksessa tarvittu sen vuoksi, että lain mukaan muutosta haettaessa valituslupaa ei tarvita niissä asioissa, jotka hovioikeus on ratkaissut ensimmäisenä oikeusasteena, kuten käsiteltävän tapauksen osalta oli. Korkein oikeus arvioi käsittelyssään jälleen päätöksenteon ja valmistelun sisältöä ja katsoi, että virka-aseman väärinkäyttämisen säännöksellä on tarkoitus turvata julkisen vallan tekemien päätösten oikeellisuutta ja estää, että päätöksentekoon voisivat vaikuttaa epäasianmukaiset perusteet. Päätöksenteon ja valmistelun määräytymisen katsottiin olevan pitkälti tapauskohtaista. Korkein oikeus huomioi sen järjestelmän tarkoituksen, johon merkinnät oli tehty sekä merkintöjen sisällön ja totesi, ettei merkintöjen tekemistä tullut pitää päätöksentekona tai sen valmisteluun osallistumisena, jolloin virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön ei voitu katsoa täyttyvän.

Joka tapauksessa korkein oikeus katsoi A:n syyllistyneen siihen virkavelvollisuuden rikkomiseen, josta myös hovioikeus oli hänet tuominnut. Viraltapanon osalta korkein oikeus katsoi A:n rikkoneen virkavelvollisuuttaan tahallaan, tehden virheellisiä merkintöjä toistuvasti ja estäen asioiden ratkaisemisen viivästymisten paljastumisen. Korkein oikeus oli kuitenkin sitä mieltä, ettei A ollut rikkonut virkavelvollisuuttaan vaadittavalla tavalla jatkuvasti. Kyseessä olleet rekisteriin tehdyt virheelliset merkinnät eivät korkeimman oikeuden mukaan myöskään ilmentäneet olennaista virkavelvollisuuden rikkomista. A:n menettely oli korkeimman oikeuden mukaan liittynyt hänen työnsä sujuvuuden valvontaan, jolloin teko ei ollut vaarantanut asioiden oikeellista ratkaisemista tai olisi voinut aiheuttaa asian viipymisen lisäksi asianosaisille muunlaista haittaa. Korkein oikeus totesi, ettei A:n toiminnasta kokonaisuutena arvioiden voitu tehdä johtopäätöstä hänen kykenemättömyydestään ratkaista käräjätuomarin tehtäviin sisältyviä lainkäyttöasioita puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti. Näin ollen korkein oikeus ei pitänyt A:ta ilmeisen sopimattomana tehtäväänsä, eikä muutoinkaan muuttanut hovioikeuden tuomiota.

Tapauksen käsittelyn osalta voidaan yleisesti ottaen kiinnittää huomiota siihen, miten virka-aseman väärinkäyttöä voidaan arvioida. Arvioinnin voidaan tulkita muodostuneen suhteellisen tiukaksi ja korostetun tapauskohtaiseksi silloin, kun tarkasteltavana on henkilön osallistuminen päätöksentekoon tai sen valmisteluun. Huomionarvoisena voidaan yleisesti ottaen pitää myös sitä, että virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön täyttymättä jäämisestä huolimatta asiassa on voitu ajaa syytettä varalta myös virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tarkastelun voitaneen tulkita keskittyneen eri oikeusasteiden arvioinnissa pitkälti virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön soveltamismahdollisuuksien arviointiin käytännön tilanteessa.


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 


 

Selaa lakitietoa