» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjätuomari X oli käräjäoikeudessa käsitellessään syyttömästi pidätetylle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavaa korvausta koskevaa asiaa hankkinut oma-aloitteisesti kantajana ollutta A:ta koskeneen rikosrekisterin otteen. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä asianosaisille ei ollut ilmoitettu otteen hankkimisesta eikä siitä ilmenneitä tietoja ollut tuolloin käsitelty. Käräjäoikeus oli sisällyttänyt tuomionsa perusteluihin rikosrekisterin otteesta ilmenneitä tietoja A:n aiemmasta rikollisuudesta. KKO:ssa oli kysymys siitä, oliko X syyllistynyt menettelyllään tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
Rikoslain 40 luvun 9 §:n mukaisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden rikkomista. A ei ollut haastehakemuksessaan tarkemmin ilmoittanut, mitä säännökseen tai määräykseen perustuvaa virkavelvollisuutta hän katsoi X:n rikkoneen. Rangaistusvaatimus perustui kuitenkin tältä osin siihen, että X oli hankkinut rikosrekisterin otteen kirjalliseksi todisteeksi asianosaisten mielipidettä tiedustelematta ja vastoin rikosrekisterilain säännöksiä sekä perustanut tuomion seikkaan, jota ei olisi saanut ottaa huomioon ja johon asianosainen ei ollut vedonnut. X oli vielä käyttänyt rikosrekisterin otetta oikeudenkäynnin vastapuolen hyväksi. Virkavelvollisuutensa rikkoessaan X oli myös rikkonut velvollisuutensa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toimittamiseen.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n mukaan asianosaisten on hankittava asiassa tarpeelliset todisteet. Tuomioistuin saa myös, milloin tarpeelliseksi harkitaan, omasta aloitteestaan päättää hankittavaksi todisteita. Se ei kuitenkaan saa riita-asiassa vastoin asianosaisten yhteistä tahtoa omasta aloitteestaan määrätä uutta todistajaa kuulusteltavaksi tai asiakirjaa esitettäväksi, jos asiassa on sovinto sallittu. Edelleen oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä. X oli toimiessaan käräjäoikeuden puheenjohtajana menetellyt sanottujen oikeudenkäymiskaaren säännösten vastaisesti. Näin menetellessään X oli rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.
A oli vaatinut X:lle rangaistusta rikoslain 40 luvun 9 §:n nojalla tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. X oli hovioikeudelle antamassaan vastauksessa kiistänyt menetelleensä asiassa tahallaan virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Hän oli myöntänyt menetelleensä huomaamattomuudesta virheellisesti, kun hän ei ollut ottanut rikosrekisterin otteen hankkimista esille suullisessa käsittelyssä. X ei siten ollut katsonut syyllistyneensä tahalliseen virkarikokseen.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 § ja 24 luvun 2 §:n 1 momentti ovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä menettelynormeja, jotka tuomarin tulee tuntea. Edellä kohdassa 4 todetuin tavoin niiden noudattamatta jättäminen merkitsee virkavelvollisuuden rikkomista. Pelkästään se, että tuomari on yksittäisessä asiassa lakia soveltaessaan toiminut säännöksen vastaisesti, ei kuitenkaan sellaisenaan osoita, että kysymyksessä olisi rikosoikeudellisesti tahalliseksi katsottava teko. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää, että tuomari oli arvioitavana olevassa tilanteessa tarkoittanut menetellä lain vastaisesti tai että hänen oli ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä lain vastaisesti.
Selvää oli, että X:n oli täytynyt tuntea edellä mainitut oikeudenkäymiskaaren säännökset, joita asiassa oli rikottu. Asiassa esitetyn perusteella ei kuitenkaan ollut tehtävissä sellaista päätelmää, että X olisi nyt kysymyksessä olevassa asiassa sinänsä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti menetellessään toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen. Tämän vuoksi ja koska rangaistusvaatimus oli koskenut vain tahallista tekoa, KKO katsoi, että A:n esittämä rangaistusvaatimus oli perusteeton.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa