» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Valtioneuvosto oli myöntänyt kuntayhtymälle 15.6.1995 toimiluvan ylläpitää teknillistä ammattikorkeakoulua. Toimilupaa muutettiin 24.4.1997 siten, että liiketalouden ammattikorkeakoulututkintoon johtavasta koulutuksesta oli mahdollista sopia osakeyhtiön omistaman kauppaoppilaitoksen kanssa. Sopimuskoulutuksesta oli mahdollista tehdä sopimus kolmeksi vuodeksi 1.8.1998 - 31.7.2001.
Kuntayhtymä ja kauppaoppilaitos olivat tehneet toimiluvan mukaisen sopimuksen 10.6.1998. Sopijapuolet olivat tehneet uuden sopimuksen 3.12.1999 hallinnon ja kaupan alan koulutuksen järjestämisestä. Sopimus oli toistaiseksi voimassa oleva ja sopimuksen mukaan sen voimassaolo edellytti koulutusta koskevan aiemman toimilupapäätöksen muuttamista määräaikaisesta toistaiseksi voimassaolevaksi.
Uusi ammattikorkeakoululaki tuli voimaan 1.8.2003, ja opetusministeriö katsoi, että uusi laki ei enää sallinut kyseistä sopimusjärjestelyä. Se katsoi myös, että toimiluvan muuttamiseen perustunut sopimuskoulutus oli alun perinkin tarkoitettu vain väliaikaiseksi järjestelyksi. Opetusministeriö oli muuttanut aiempaa toimilupaa 21.1.200 siten, että kauppaoppilaitos tuli ammattikorkeakoulun perustana olevaksi oppilaitokseksi 1.8.2001. Muutos oli tehty kuntayhtymän hakemuksesta, ja opetusministeriön mukaan hakemuksessa oli ilmoitettu kuntayhtymän ja kauppaoppilaitoksen välisen sopimuksen purkamisesta 1.8.2001.
Kauppaoppilaitos nosti kaksi kannetta käräjäoikeudessa kuntayhtymää vastaan. Ensimmäisessä kanteessa se vaati 3.12.1999 tehdyn sopimuksen vahvistamista. Toisessa kanteessa kauppaoppilaitos vaati kuntayhtymältä vahingonkorvausta sopimusrikkomuksen vuoksi. Kuntayhtymä kiisti kanteet ja vaatimukset ja vaati kanteiden tutkimatta jättämistä sillä perusteella, että kyse oli hallintosopimuksesta, jota koskeva riita tuli käsitellä hallinto-oikeudessa.
Käräjäoikeus katsoi, että kyse oli kummassakin kanteessa hallintoriidasta ja jätti kanteet tutkimatta. Hovioikeus kumosi molemmat päätökset ja määräsi asiat palautettavaksi käräjäoikeuden tutkittavaksi. Hovioikeuden mielestä kyse ei pääasiassa ollut julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta eikä hallintosopimuksesta vaan sopimuksen voimassaolosta ja pätevyydestä, minkä vuoksi yleinen tuomioistuin oli toimivaltainen asiassa.
Korkein oikeus puolestaan katsoi, että kyse oli hallintosopimuksesta, koska sillä oli järjestetty julkisen hallintotehtävän hoitaminen ja sen toisena sopijapuolena oli opetushallinnon alan julkisyhteisö eli kuntayhtymä. Vahvistuskanteessa oli Korkeimman oikeuden mukaan kyse sellaisesta hallintoriidasta, joka kuuluu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Vahingonkorvauskanteen osalta sen sijaan Korkein oikeus totesi, että se kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Vaikka toisiinsa liittyvä kanteet tulee tässä tapauksessa ratkaista eri tuomioistuimissa, on etuna kuitenkin se, että pääsääntöisesti kaikki vahingonkorvauskanteet käsitellään yleisissä tuomioistuimissa. Yksi oikeuden jäsen oli eri mieltä ja katsoi, että molemmat kanteet tulisi käsitellä hallinto-oikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa