» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse siitä, oliko käräjäoikeuden lautamieskokoonpano toimivaltainen ratkaisemaan rikosasian, kun sen puheenjohtajana toimi käräjäviskaali.
Käräjäviskaali on tuomioistuinharjoittelua suorittava oikeustieteen maisteri, joka valmistuu harjoittelusta päteväksi tuomariksi.
Virallinen syyttäjä syytti A:ta törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta ja Tuusulan käräjäoikeus tuomitsi tämän molemmista rikoksista. A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä. Helsingin hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian takaisin sille uudelleen käsiteltäväksi. Ennen uutta käräjäoikeuskäsittelyä viralliselle syyttäjälle myönnettiin kuitenkin valituslupa. Hän vaati valituksessaan, että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Korkein oikeus rajasi, että tapauksessa oli kyse käräjäoikeuslain 17§:n 2 momentin 4 kohdan tulkinnasta eli siitä, oliko käräjäviskaali toimivaltainen toimimaan käräjäoikeuden käsittelyssä puheenjohtajana lautamieskokoonpanossa. Käsiteltävänä oli rikosasia, jossa vastaajaa syytettiin kahdesta rikoksesta, joista kuumastakaan ei voi erikseen seurata ankarampaa rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta, mutta joista rikoslain 7 luvun 2§:n mukaan tuomittava yhteinen rangaistus voi olla yli kaksi vuotta vankeutta.
Käräjäoikeuslain mukaan käräjäviskaali ei voi toimia käräjäoikeuden puheenjohtajana käsittelyssä, jossa syytetty on vangittu tai jossa asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta.
Korkein oikeus tarkasteli käräjäoikeuslain säätämiseen johtanutta hallituksen esitystä, jonka mukaan, vaikka tuomioistuinharjoittelu on käytännön harjoittelun muodossa tapahtuvaa täydennyskoulutusta, on käräjäviskaali silti virkamies, joka saa rajoitetussa määrin suorittaa lainkäyttötehtäviä. Korkein oikeus totesi, ettei esityksestä ilmene tarkoitetaanko kahden vuoden rajoituksella yhden rikoksen yksin vai kaikkien syytteessä lueteltujen rikosten yhdessä tuomittavan rangaistuksen määrää.
Koska tuomioistuimen kokoonpanon laillisuus on yksi oikeudenkäynnin ehdottomista edellytyksistä, päätti Korkein oikeus tulkita käräjäoikeuslakia sanamuotonsa mukaisesti, ja olla muuttamatta hovioikeuden ratkaisua. Rikosasia tuli siis palauttaa takaisin käräjäoikeudelle uudelleen ratkaistavaksi.
Korkein oikeus ei ollut kuitenkaan ratkaisussaan yksimielinen. Oikeusneuvokset Koskelo ja Kitunen katsoivat, että asianosaisten oikeusturva oli taattu asianmukaisella tavalla, vaikka käräjäoikeuden istunnon puheenjohtajana toimikin käräjäviskaali.
Korkeimman oikeuden valinta tulkita lakia tarkasti sen sanamuodon mukaisesti on, ehkä yllättäenkin, vain yksi useammasta laintulkintavaihtoehdosta. Lakia voidaan tulkita tarkan sanamuodon lisäksi myös esimerkiksi teleologisesti, eli lain tarkoitusperä ja sen tavoitteet huomioiden.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa