» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2007:64 oli kysymys siitä, oliko yleinen tuomioistuin toimivaltainen tutkimaan julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuneeseen suoritukseen nähden liitännäisiä viivästyskorkoa ja perimiskuluja koskevaa kannetta. Tapauksessa Loimaan kaupunginjohtaja A oli jäänyt varhennetulle vanhuuseläkkeelle 1.9.2003. A ja Loimaan kaupunginhallitus olivat sopineet, että varhennetusta eläkkeelle jäämisestä A:lle aiheutuva eläkkeen aleneminen kompensoidaan maksamalla A:lle kertasuorituksena 74 771,13 euroa. A oli toimittanut tästä laskun kaupunginhallitukselle 7.8.2003. Laskun eräpäivä oli 31.8.2003. Loimaan kaupunki oli maksanut sovitun määrän A:lle 23.6.2004, kun kaupunginvaltuuston päätös määrärahan varaamisesta tähän tarkoitukseen oli saanut lainvoiman. A nosti kanteen käräjäoikeuteen, jossa hän vaati, että Loimaan kaupunki velvoitetaan suorittamaan hänelle viivästyskorkoa 5761,52 euroa, koska Loimaan kaupunki ei ollut maksanut sovittua summaa laskun eräpäivänä. A myös vaati, että kaupunki tulee velvoittaa korvaamaan hänelle perinnästä aiheutuneet kulut eli 612,50 euroa korkoineen. Loimaan kaupunki vastasi A:n valitukseen ja vaati, että kanne jätetään tutkimatta, koska kyse oli hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaan hallintoriita-asiana käsiteltävästä asiasta, eivätkä hallintoriidat kuulu käsiteltäviksi yleisessä tuomioistuimessa. Asiaa käsiteltiin Loimaan käräjäoikeudessa, Turun hovioikeudessa sekä Korkeimmassa oikeudessa.
Käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta. Käräjäoikeuden mukaan kysymys A:n oikeudesta viivästyskorkoon edellytti sen toteamista ja vahvistamista, että kaupunki olisi rikkonut julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen liittyviä velvollisuuksiaan, kuului hallintolainkäyttölain 69 §:n tarkoittamana hallintoriita-asiana hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Kyseisen lainkohdan mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan käsittelee hallinto-oikeus. Käräjäoikeus siis katsoi, ettei se ollut toimivaltainen käsittelemään kyseistä asiaa.
A valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus päätyi asiassa käräjäoikeuden ratkaisusta poikkeavaan ratkaisuun. Hovioikeuden mukaan A oli perustanut kanteensa kaupungin kanssa tehtyyn sopimukseen ja kyseinen sopimus oli luonteeltaan yksityisoikeudellinen. Hovioikeuden mukaan asiassa oli kyse sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta, joten asia oli riita-asia. Riita-asiat kuuluvat yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ja näin ollen käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää kannetta tutkimatta. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käsiteltäväksi käräjäoikeuteen.
Kaupunki haki valituslupaa Korkeimpaan oikeuteen ja valituslupa myönnettiin. Loimaan kaupunki vaati hovioikeuden päätöksen kumoamista ja sen toteamista, ettei kyseisen asian käsittely kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Vastauksessaan A vaati valituksen hylkäämistä. Myös Korkeimmassa oikeudessa kyse oli ainoastaan siitä, oliko yleinen tuomioistuin toimivaltainen tutkimaan A:n kanteen vai oliko kyse hallintoriita-asiasta. Korkein oikeus ei siis tutkinut kysymystä A:n vaatimien suoritusten maksamisesta. Korkeimman oikeuden mukaan A:lle maksettavaksi päätetyn suorituksen peruste on määritelty kuntien yhdistymissopimuksessa, jossa A:lle on turvattu mahdollisuus täyttä eläkettä vastaavaan varhaiseläkkeeseen. Korkeimman oikeuden mukaan kaupunginhallituksen päätös siitä, että A:n eläkkeelle jäämistä koskeva vaatimus hyväksytään, ei ollut tarkoittanut sitä, että kaupungin ja A:n vällille olisi syntynyt yksityisoikeudellinen sopimus. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, että kaupungin velvollisuus maksaa A:lle eläkekompensaatiota on perustunut julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen, joten riidan ratkaiseminen ei hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Myöskään A:n vaatimat viivästyskorko ja perimiskulut eivät kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, koska ne ovat pääasian liitännäiskustannuksia. Näillä perusteilla Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja jätti asian käräjäoikeuden ratkaisun varaan. Korkeimman oikeuden ratkaisu selvensi sitä, ettei tällaisessa sopimuksessa ole kyse yksityisoikeuden alaan kuuluvasta sopimuksesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa