Aiemmin vastauksenne perusteella: purku on hyvin painava toimi, joka lähtökohtaisesti edellyttää pätevää syytä ja olennaista rikkomusta. Ennen sopimuksen purkua A:lla oli RIIDATTOMIA saatavia koskien osittain maksettuja laskuja 2013-14. Velallinen ei suostunut neuvottelemaan asiasta uhkakirjeestä huolimatta. Jälkeenpäin velallinen sen lisäksi väittää, että tahallaan antanut velan mennä ulosottoon, eli X-hetkenä ei lainkaan ollut aikomustakaan suorittaa velkoja. X-hetkenä velalliselle oli ilmoitettu sopimuksen purkusta pätevästä, velkojan mielestä, syystä. Millä kriteereillä voi perustaa, että velallisen rikkomus oli oleellinen? Ilmeisesti kysymys ei ole velan määrästä. Miten arvioidaan sopimuksen rikkomuksen oleellisuutta?
1 vastaus
Aiheeseen liittyvät kysymykset
Minilex
90 vastausta
Soita lakimiehelle - 0600 12 450
kun arvioidaan sopimusrikkomuksen olennaisuutta, keskeinen kriteeri on, kuinka suuri osa sovitusta suorituksesta on jäänyt täyttämättä. Kirjoitatte, että velallinen on 2013-14 maksanut vain osan laskuista. Jos maksamatta jäänyt osa on vain vähäinen, purkuoikeutta ei ole. Mutta jos se on prosentuaalisena osuutena merkittävä, purkuoikeus on.
Toki sellaiset ilmaukset kuin ”vähäinen” ja ”merkittävä” ovat aika ylimalkaisia. Mutta parempiakaan ei ole, kun laissa tai oikeuskäytännössä ei ole määrätty tarkkoja prosenttilukuja. Oikeuskäytännöstä voi kuitenkin saada osviittaa: Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2002:44 kiinteistön myyjällä oli selvästikin purkuoikeus, kun yli puolet kauppahinnasta oli maksamatta. Kiinteistön homevauriota taas on pidetty purkuperusteena ainakin silloin, kun korjauskustannukset olisivat noin 40 % kauppahinnasta (tapauksessa KKO 2015:58 riitti vähempikin).
Vastapuoli voi toki esittää, että saatte viime kädessä ulosoton kautta osan niistä rahoista, jotka hän jätti maksamatta. Mutta tässäkin tapauksessa merkittävä osa sovitusta määrästä saattaa jäädä maksamatta, jos ulosottovelallinen onkin varaton.
Oleellisuusarvioinnissa voi käyttää lisäperusteluna myös velallisen erityisen moitittavaa käytöstä. Tässä tapauksessa voi viitata siihen, että velallisella ei ollut aikomustakaan maksaa koko velkaa ajallaan, ja että hän kieltäytyi neuvotteluista.
Olennaisuutta voi usein arvioida eräänlaisella ajatuskokeella: Jos olisitte ennen sopimista tiennyt tulevasta sopimusrikkomuksesta, olisitteko jättänyt sopimuksen kokonaan tekemättä? Purkuoikeus lienee olemassa, jos vastaus on myönteinen (ottaen huomioon myös ulosotosta ehkä tulevat rahat). Lisätietoja purkuoikeudesta saa esimerkiksi lakipuhelimesta tai Mika Hemmon teoksesta Sopimusoikeuden oppikirja (s. 509-513).
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua.
Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita
0600 12 450.