» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksen KKO:2015:12 ydin oli se, että A oli tunkeutunut X:n asuntoon haltuunsa saamallaan asunnon avaimella ja yrittänyt tappaa X:n lyömällä häntä selkään ja kylkeen mukanaan tuomallaan veitsellä. A syyllistyi asiassa törkeään kotirauhan rikkomiseen ja tapon yritykseen. Korkeimmassa oikeudessa kysymys koski A:n rangaistuksen mittaamista.
Käräjäoikeus oli katsonut, että A oli oikeudettomasti ja ilman X:n lupaa tai tietämystä tunkeutunut tämän asuntoon ja pitänyt hallussaan veistä, jolla hänen tarkoituksensa oli ollut kohdistaa väkivaltaa X:ää kohtaan. Koska A oli varustautunut väkivaltaan ja väkivalta oli hänen ilmeisenä tarkoituksenaan, oli tekoa käräjäoikeuden mukaan pidettävä törkeänä. Tältä osin käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään kotirauhan rikkomiseen.
Käräjäoikeus katsoi myös, että A oli edellä kuvatulla tavalla yrittänyt tappaa X:n. Lisäksi hän oli lyönyt X:ää nyrkkirautaa muistuttavalla veitsen kahvaosalla useita kertoja päähän, josta seurauksena X sai vertavuotavia ruhjeita sekä nenänmurtuman. Käräjäoikeus katsoikin A:n syyllistyneen asiassa myös tapon yritykseen. Tahallisuuden osalta käräjäoikeus katsoi vakiintuneiden arviointiperusteiden perusteella, että A:n oli vähintäänkin täytynyt mieltää kuolema tekonsa varsin todennäköiseksi seuraukseksi, joten kyseessä ei siis ollut pelkästään A:n tunnustama törkeä pahoinpitely, vaan henkirikoksen yritys.
Koska X oli ollut tajuissaan koko sen ajan kun A oli ollut asunnossa, oli A lopettanut väkivallan omasta tahdostaan ilman uskoa X:n kuolemasta tai tämän puolustautumisesta johtuen. A ei siis ollut pyrkinyt vakaasti murhaamaan X:ää vaan kyse oli tapon yrityksestä.
Koska A oli varustautunut tekoa varten veitsellä ja asunnon avaimella sekä yllättänyt X:n tämän kotiin tunkeutumalla ja kohdistanut puolustuskyvyttömään X:ään voimakasta ja vaarallista väkivaltaa tuomitsi käräjäoikeus A:n normaalisti tapon yrityksestä saatavaa kovempaan rangaistukseen. A tuomittiin kotirauhan rikkomisesta ja tapon yrityksestä yhteensä kuudeksi vuodeksi vankeuteen.
A valitti saamastaan tuomiosta hovioikeuteen vaatien, että hänen katsottaisiin syyllistyneen vain törkeään pahoinpitelyyn, ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. Hovioikeus ei kuitenkaan katsonut, että sillä olisi perustetta arvioida näyttöä ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt, eikä se siis muuttanut käräjäoikeuden tuomiota tältä osin.
Rangaistuksen lievennyksen osalta hovioikeus kuitenkin katsoi, että huomioon ottaen kaikki asiassa esiin tulleet seikat sekä teon olosuhteet, rangaistus oli yleiseen rangaistuskäytäntöön verrattuna liian ankara. Niinpä hovioikeus päätyi alentamaan rangaistusta 4 vuoteen ja 6 kuukauteen vankeutta.
Syyttäjälle myönnettiin asiassa valituslupa korkeimpaan oikeuteen ja valituksessaan hän vaati, että rangaistus korotettaisiin kuuteen vuoteen. A puolestaan vaati valituksen hylkäämistä.
Korkein oikeus päätti toimittaa asiassa suullisen käsittelyn ja huomioiden teon kokonaisuudessaan katsoi aiemmin esitettyjen seikkojen perusteella sopivaksi tuomionpituudeksi 5 vuotta ja 4 kuukautta vankeutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa