» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1997:182 A oli tullut B:n asunnolle uhaten tappaa hänet ja muut paikalla olijat. A oli hakenut B:n asekaapista haulikon ja ampunut sillä seinään ja jatkanut uhkailuja. B oli hakenut asekaapista pienoiskiväärin ja ampunut A:ta sillä seurauksella, että hän oli kuollut.
Käräjäoikeus katsoi, että B:n oli tullut käsittää, että ammuttaessa lähietäisyydeltä rintaan, siitä seuraa varsin todennäköisesti A:n kuolema. B oli näin ollen tahallaan surmannut A:n. A:n mielentila ja tapahtumaolosuhteet huomioon ottaen B oli suojellut itseään ja muita paikalla olijoita A:n oikeudetonta hyökkäystä vastaan, joten kyseessä oli hätävarjelutilanne. Käräjäoikeus piti B:n käyttämää väkivaltaa kuitenkin liiallisena ja tuomitsi B:n hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus totesi, että tapahtumatilanne oli ollut erittäin uhkaava ja että kaikki paikalla olijat olivat olleet hengenvaarassa A:n uhkaavan käyttäytymisen vuoksi. B oli kertonut, että hän ei ollut ehtinyt tähdätä mihinkään tiettyyn ruumiinosaan ja että hän oli ehtinyt ampua viime hetkellä ennen kuin A olisi ampunut häntä haulikolla, joten hän ei tahallisesti tähdännyt rintakehään, mistä seurasi A:n välitön kuolema. A:n ja B:n aseiden piiput olivat olleet vastakkain B:n ampuessa A:ta. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että B:llä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin ampua A:ta ja koska tilanne oli kehittynyt niin nopeasti, B ei ollut ehtinyt tähdätä laukaustaan. Korkein oikeus hylkäsi syytteen hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta ja vapautti B:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta.
Hätävarjelussa on kyse oikeudettoman hyökkäyksen torjumisesta, jolloin puolustautumiseksi tehty teko ei ole rangaistavaa. Jos kuitenkin hyökkäyksen torjumiseen käytetään enemmän väkivaltaa kuin olisi tarpeen huomioon ottaen hyökkäyksen vaarallisuus ja muut olosuhteet, tulee kyseeseen hätävarjelun liioittelu, josta voi seurata rangaistusvastuu. Jos hyökkäys ei esimerkiksi aiheuta hengenvaaraa, on hyökkääjän tappaminen tavallisesti liioiteltua. Samoin jos aseettomaan hyökkäykseen puolustautuu aseella, voi hätävarjelun liioittelu tulla kyseeseen. Tapauksessa B oli puolustautunut aseellista hyökkäystä vastaan aseella, joten korkein oikeus ei pitänyt sitä liioiteltuna. Puolustautumisteko oli siten ollut oikeassa suhteessa hyökkäyksen vaaraan ja muihin olosuhteisiin nähden.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa