» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli tietoisena HIV-positiivisuudestaan ollut kymmeniä kertoja sukupuoliyhteydessä B:n kanssa kertomatta tälle sairaudestaan. A oli ollut tietoinen myös sairautensa tarttumismahdollisuuksista suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä. HIV-infektio oli tarttunut B:hen. Tapauksessa oli kyse A:lle tuomittavasta rangaistuksesta. Syyttäjä vaati A:lle ragaistusta törkeästä pahoinpitelystä.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteet törkeästä pahoinpitelystä ja piti A:n rikosta pahoinpitelynä tuomiten A:n ehdolliseen yhden vuoden vankeusrangaistukseen. B valitti asiasta hovioikeuteen ja vaati A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja lisäksi vaati ehdollisen vankeusrangaistuksen muuttamista ehdottomaksi. Hovioikeudessa katsottiin A:n syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn ja tämän lisäksi lievään pahoinpitelyyn. Hovioikeus tuomitsi A:n 2 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Tapaus oli aiemmissa oikeusasteissa katsottu tahalliseksi ja syyksilukeminen oli tältä osalta lainvoimainen. Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli enää siitä, onko pahoinpitelyä pidettävä törkeänä ja mikä on A:lle tuomittvan rangaistuksen määrä. Korkeimmassa oikeudessa HIV-infektion katsottiin olevan törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön mukainen vakava sairaus ja A:n syyksi täten luettiin törkeä pahoinpitely. Rangaistusta alennettiin 2 vuoteen ja 3 kuukauteen vankeutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa