» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1985-II-182 oli kysymys kuolemantuottamuksen ja ruumiinvamman tuottamuksen välisestä rajanvedosta. Tapauksessa A oli luovuttanut moottoriveneensä B:n ohjattavaksi, vaikka B oli ilmeisesti ollut sellaisessa tilassa, että hän syyllistyi vesiliikennejuopumukseen. B:n veren alkoholipitoisuus oli ollut 2,69 promillea. B oli ohjatessaan venettä laiminlyönyt noudattaa tarpeellista varovaisuutta ja sen seurauksena vene oli törmännyt siltapenkereeseen ja kaatunut. Törmäyksen seurauksena A ja B olivat suistuneet veteen ja B oli hukkunut.
Tapausta käsiteltiin ensiasteena Jyväskylän kihlakunnanoikeudessa, jossa syyttäjä vaati A:n tuomitsemista kuolemantuottamuksesta ja kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle. Lisäksi syyttäjä vaati A:lle maksettavaksi vahingonkorvauksia. Kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että luovuttaessaan veneen päihtyneelle B:lle A olisi syyllistynyt rangaistavaan kuolemantuottamukseen. Siksi kihlakunnanoikeus hylkäsi syytteen kuolemantuottamuksesta ja tuomitsi A:n kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle 20:een 44 markan päiväsakkoon.
Sekä A että syyttäjä valittivat kihlakunnanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että vaikka A tiesi B:n olevan huomattavan päihtynyt luovuttaessaan veneen tälle, B oli kuitenkin paikkakuntalaisena ja vedet tuntevana henkilönä omalla varomattomuudellaan ja huolimattomuudellaan aiheuttanut oman kuolemansa. B:n kuolemaa ei siten voitu katsoa A:n syyksi kuolemantuottamuksena. Hovioikeus ei siten muuttanut kihlakunnanoikeuden tuomiota.
Syyttäjä valitti hovioikeuden päätöksestä edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi syyttäjälle valitusluvan. Korkein oikeus katsoi kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden tavoin, että B oli omalla huolimattomuudellaan ja varomattomuudellaan aiheuttanut kuolemansa. Siksi se ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa