» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ympärileikannut kaksi poikalasta (7- ja 12-vuotiaat) tätä tarkoitusta varten hankitulla laitteella, jossa oli leikkaava ja ihoa kuumentava terä. Toimnepide oli suoritettu vanhempien pyynnöstä ja uskonnollisista syistä.
Syyttäjä vaati A:lle käräjäoikeudessa rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja poikien vanhemmille rangaistusta yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus päätyi kuitenkin tuomiossaan määräämään A:lle sakkoja kahdesta pahoinpitelystä. Vanhempien syyksi luettiin yllytys pahoinpitelyyn, mutta heidät jätettiin tuomitsematta rangaistukseen. Käräjäoikeus kiinnitti tuomiossaan huomiota siihen, että ympärileikkauksia ei oltu tehty lääketieteellisistä syistä ja ne olivat kohdistuneet lapsiin, jotka eivät olleet voineet pätevästi antaa suostumustaan kyseiseen toimenpiteeseen, mitä toimenpiteen suorittaminen olisi edellyttänyt. Kysessä ei kuitenkaan ollut törkeä pahoinpitely ottaen huomioon tekijöiden ja vanhempien motiivit sekä tekovälineen käyttötarkoitus.
Hovioikeus päätyi käräjäoikeuden kanssa samaan lopputulokseen. Lisäksi se totesi vielä, että oikeustila ympärileikkauksen rangaistavuuden suhteen oli edelleen epäselvä.
Syyttäjä valitti asiasta edelleen Korkeimpaan oikeuteen ja vaati A:lle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja vanhemmille rangaistusta yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn. Perusteluissaan Korkein oikeus nosti ensin esiin aiemman tuomionsa KKO 2008:93, jossa se oli katsonut, että uskonnollisin perustein 4,5 -vuotiaalle pojalleen ympärileikkauksen lääkärin toimesta teettänyt äiti ja pojan ainoa huoltaja ei syyllistynyt rangaistavaan pahoinpitelyyn, kun toimenpide oli tehty lapsen kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa uskontoon liittyvistä syistä ja se oli suoritettu lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla aiheuttamatta lapselle tarpeetonta tuskaa. Tuomion antamisen jälkeen Suomi oli kuitenkin ratifioinut niin sanotun biolääketiedesopimuksen, johon oli vedottu alemmissa oikeusasteissa. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että sopimuksen määräyksiä ei voida suoraan soveltaa, kun arvioidaan muista kuin lääketieteellisistä tai terveydenhoidollisista syistä tehtävän ympärileikkauksen oikeutusta. Sopimuksen yleisiä periaatteita voisivat kuitenkin tulla huomioiduiksi. Toiseksi Korkein oikeus arvioi toimenpiteen suorittajan ammattitaitoa. Hänen ei tarvitse olla lääkäri, vaan merkitystä on sillä, onko toimenpide suoritettu lääketieteellisin kriteerein arvioituna ammattitaitoisesti. A oli ollut kokenut ja leikkaukset oli suoritettu ammattitaitoisesti. Poikien mielipidettä ympärileikkaukseen olisi kuitenkin tullut kysyä ennen toimenpidettä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden lopputulosta.
Ratkaisu tuo hieman lisää selvyyttä ympärisleikkausta koskevaan kysymykseen. Kuten hovioikeus tuomiossaan totesi oikeustila sen suhteen on ollut epäselvä eikä sen rangaistavuudesta ole säännöksiä Suomen laissa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa korostuu kaksi asiaa: 1) onko toimenpide suoritettu ammattitaitoisesti ja 2) onko ympärileikattavien henkilöiden mielipidettä tiedusteltu. Toimenpiteen suorittajan ei tuomion mukaan tarvitse olla lääkäri, mutta se on tehtävä lääketieteellisin kriteerein arvioituna ammattitaitoisesti. Jokaisella, myös alaikäisellä, on oikeus päättää omaan ruumiiseen kohdistuvista toimenpiteistä, joten ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttuminen esimerkiksi ympärileikkauksen muodossa saattaa johtaa rikosoikeudelliseen rangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa