» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1994:2 toisilleen ennestään tuntemattomat A ja B olivat menneet A:n asunnolle juomaan B:n ostamaa viinaa. Heille oli tullut riitaa, kun B ei ollut jakanut riittävästi viinaa A:n kanssa ja B:tä puolestaan ärsytti A:n kitaransoitto. A oli kehottanut B:tä poistumaan asunnostaan ja jatkanut kitaransoittoa. B oli alkanut tökkimään A:ta kohti veitsellä ja potkaissut A:ta reiteen. A oli tämän vuoksi lyönyt B:tä ja kaatanut hänet sohvalle ja hakenut metalliputken, jolla hän oli lyönyt B:tä päähän, kun B oli yrittänyt jälleen lyödä A:ta veitsellä. B oli jatkanut veitsellä huitomista ja A oli lyönyt B:tä kaksi kertaa päähän, jolloin veitsi oli pudonnut B:n kädestä ja hänoli menettänyt osittain tajuntansa. A oli tämän jälkeen ryhtynyt raahaamaan B:tä ulos asunnosta, mutta B oli lyönyt A:ta viinapuollolla päähän, jolloin A suututtuaan oli lyönyt B:tä vielä toistamiseen metalliputkella päähän. B jatkoi uhkailuilla, joten A oli lyönyt vielä uudestaan B:tä päähän ja jättänyt tajuttoman B:n lattialle makaamaan. A oli poistunut asunnosta ja myöhemmin tultuaan takaisin kotiin soittanut poliisille. B oli kuollut myöhemmin sairaalassa.
Raastuvanoikeus katsoi, että A oli tehnyt ensimmäiset lyönnit hätävarjeluna saadakseen veitsen pois B:ltä. Tämän jälkeen tapahtuneet lyönnit eivät sen sijaan olleet enää hätävarjelua, kun B oli käynyt puolustuskyvyttömäksi. A:n oli tullut käsittää, että lyömällä metalliputkella päähän, todennäköinen seuraus oli B:n kuolema. Näin ollen raastuvanoikeus tuomitsi A:n taposta.
Hovioikeus katsoi myös, että A oli tahallaan surmannut B:n, eikä muuttanut raastuvanoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus oli hovioikeuden kanssa samalla kannalla siitä, että A oli tahallaan surmannut B:n. B:n väkivaltainen käyttäytyminen sekä B:n lyönti viinapullolla A:n päähän olivat myötävaikuttaneet A:n tekoon. Korkein oikeus piti näitä asianhaaroja erittäin lieventävinä A:n surmatessa B hätävarjelun jälkeen. Näin ollen korkein oikeus tuomitsi A:n erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä taposta.
Tapauksessa oli siis kyse hätävarjelusta siihen asti, kunnes A oli alkanut raahata B:tä ulos asunnosta. Tämän jälkeiset lyönnit eivät sen sijaan kuuluneet hätävarjelun alaan. Nykyään tapausta oltaisiin voitu arvioida hätävarjelun liioittelun kannalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa