Minilex - Lakipuhelin

Yksityishenkilön velkajärjestelyn myöntäminen kevytmielisestä velkaantumisesta huolimatta painavien syiden perusteella – KKO 2014:52


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

  • Yksityishenkilön velkajärjestely
    Painavat syyt

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2014:52 oli kyse siitä, tuliko oikeusjutun kantajalle (A) myöntää yksityishenkilön velkajärjestely, vaikka hän oli ylivelkaantunut piittaamatta perheensä tulojen riittämättömyydestä kattamaan kaikkia perheen menoja. A:n vastapuolena oikeudenkäynneissä olivat A:n velkojat. Tapauksen ratkaisulle olennainen oikeussääntö oli sellaiset painavat syyt, jotka voivat aiheuttaa velkajärjestelyn myöntämisen tilanteissa, joissa sitä ei muuten tapahtuisi.

A oli velkajärjestelyä hakiessaan nuori äiti, jolla oli kaksi pientä lasta huolehdittavanaan. Yksityishenkilön velkajärjestely tuli A:n tapauksessa tarpeelliseksi, koska hän nosti vuosina 2008–2009 velkoja, jotka käytettiin muun muassa

  • pelaamiseen nettikasinolla,
  • nettipelaamisesta aiheutuneiden tappioiden kattamiseen,
  • erääntyneiden vanhojen velkojen maksamiseen ja
  • osin myös perheen välittömiin elinkustannuksiin.

A yritti nostaa ansiotasoaan ja parantaa velanmaksukykyään monella tavalla:

  • tekemällä jatkuvasti ansiotyötä (raskausaikaa lukuun ottamatta),
  • vaihtamalla työpaikkaa,
  • vähentämällä työmatkakuluja (uusi työ oli hänen kotipaikkakunnallaan) ja
  • myymällä omistusasuntonsa ja maksalla asuntovelkansa kokonaan puolisonsa kanssa.

Palkkatuloillaan hän oli lyhentänyt velkojansa, mutta lyhennystahti ei ollut riittävä.

A:n kannalta ongelmallista oli 10 § (=pykälä) laissa yksityishenkilön velkajärjestelystä. Kyseisen pykälän 7-kohta nimittäin estää velkajärjestelyn myöntämisen, jos velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ottaen huomioon velallisen a) ikä, b) asema ja c) muut olosuhteet. A:n velkojat tukeutuvatkin juuri tähän pykälään vastustaessaan A:n velkajärjestelyn myöntämistä. Tapauksessa olikin kyse ensinnäkin siitä, estääkö A:n kevytmielinen velkojen nostaminen vuosina 2008–2009 velkajärjestelyn myöntämisen hänelle.

Toinen kysymys, johon korkeimman oikeuden tuli tapauksessa vastata, oli: jos A:lle ei lähtökohtaisesti voitaisi myöntää velkajärjestelyä kevytmielisen velkaantumisen takia, voitaisiinko tämä lähtökohta kumota painavien syiden nojalla. Painavat syyt voivat nimittäin puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä ajattelemattomasta velkaantumisesta huolimatta, mikäli siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon

  1. velallisen toimet velkojen maksamiseksi,
  2. velkaantumisesta kulunut aika,
  3. muut velallisen olosuhteet, sekä
  4. velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta.

Painavien syiden perusteella myönnettävä velkajärjestely on edellä mainitun 10 §:n poikkeus, jota koskee samaisen lain pykälä 10 a.

Tapausta käsiteltiin Tuusulan käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Käräjäoikeus ei hyväksynyt A:n velkajärjestelyhakemusta, sillä se katsoi A:n velkaantuneen ilmeisen kevytmielisesti velkajärjestelyn estävällä tavalla (10 § siis sovellettiin) eikä oikeus myöskään soveltanut painavien syiden poikkeusta (10 a § ei tullut kyseeseen). Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, joskin yksi hovioikeuden jäsen oli eri mieltä ratkaisusta ja olisi soveltanut 10 a §:ää tapauksessa. Korkein oikeus puolestaan kumosi hovioikeuden päätöksen ja myönsi A:lle velkajärjestelyn. Asia palautettiin tämän jälkeen takaisin Tuusulan käräjäoikeuteen velkajärjestelyn käynnistämiseksi. Korkein oikeus hyväksyi hovioikeuden perustelut kevytmielisen velkaantumisen osalta, mutta päätyi soveltamaan painavien syiden poikkeusta. Seuraavaksi tässä kommentaarissa avataan niitä seikkoja ja perusteluja, joiden perusteella korkein oikeus päätyi tähän tuomioon.

Ensinnäkin korkein oikeus totesi,

  1. että A on selvästikin maksukyvytön yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan lain edellyttämällä tavalla,
  2. että hovioikeus on ratkaissut ja perustellut hyväksyttävällä tavalla, että A:n velkaantuminen vuosina 2008–2009 oli ollut ilmeisen kevytmielistä velkajärjestelyn myöntämisen lähtökohtaisesti estävällä tavalla ja
  3. että se arvioi ratkaisussaan enää sitä, pitääkö A:lle kevytmielisestä velkaantumisesta huolimatta myöntää velkajärjestely painavien syiden perusteella.

Tämän jälkeen painavien syiden arviointi toteutettiin ratkaisussa eritellysti: erikseen punnittiin

  • A:n velkaantumisesta kulunutta aikaa,
  • A:n toimia velkojensa maksamiseksi,
  • velkajärjestelyn merkitystä A:lle ja hänen velkojillensa,
  • velkajärjestelyn esteen laatua velkaantumisolosuhteiden valossa ja
  • tapauksen tilannetta kokonaisuudessaan.

Velkaantumisesta kulunutta aikaa korkein oikeus ei pitänyt velkajärjestelyn myöntämistä puoltavana seikkana. Ajan kulumisen merkitystä arvioidessaan korkein oikeus tukeutui ensinnäkin 10 a pykälän säätämiseen johtaneeseen hallituksen esitykseen, jossa todetaan, ettei velkajärjestelyä tulisi myöntää 10 a §:n nojalla, jos velkojen syntymisestä ja erääntymisestä on kulunut vasta vähän aikaa. Tiivistetysti mitä vanhempia velat ovat, sitä herkemmin 10 a § soveltuu. Toiseksi korkein oikeus hyödynsi aiempaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan noin kymmenen vuotta on se aika, jonka jälkeen velkaantumisesta kulunut aika alkaa puoltaa velkajärjestelyn myöntämistä 10 a §:n mukaisesti. A:n velat eivät siis olleet riittävän vanhoja.

Edellä on jo kuvailtu A:n toimia velkojensa maksamiseksi: hän yritti monin eri tavoin nostaa ansiotasoaan ja parantaa velanmaksukykyään. Vaikka A:n toimet eivät loppujen lopuksi riittäneet velkakierteen katkaisemiseksi, korkein oikeus piti niitä silti osoituksena A:n halusta ja pyrkimyksestä suoriutua veloistaan. Näin ollen korkein oikeus piti A:n taistelua velkojensa maksamiseksi velkajärjestelyn myöntämistä puoltavana seikkana. Myös enemmistön kanssa eri mieltä ollut hovioikeuden tuomari painotti A:n pyrkimystä ylläpitää ja parantaa maksukykyään.

Velkajärjestelyn merkitystä oikeus tarkasteli

  1. suurimman velkojan saatavan määrän (S-pankin 11 000 euron saatava),
  2. velkojien tyypin (kaikki velkojat olivat vakavaraisia luottolaitoksia eikä A:lla ollut yksityisvelkojia),
  3. A:n elämäntilanteen (nuori äiti),
  4. A:n velkojen kokonaismäärän (86 000 euroa),
  5. A:n tulojen (ne eivät riitä korjaamaan A:n kestämätöntä taloudellista tilannetta ilman velkajärjestelyä) ja
  6. A:n puolisolle myönnetyn velkajärjestelyn valossa.

Myös enemmistön kanssa eri mieltä ollut hovioikeuden tuomari huomioi A:n puolison velkajärjestelyn.

Kaiken kaikkiaan oikeus katsoi velkajärjestelyllä olevan sen verran suuri merkitys A:n ja hänen perheensä kannalta, että tätä merkitystä voidaan pitää velkajärjestelyä puoltavana seikkana. Vastaavasti korkein oikeus katsoi, ettei velkajärjestelyn epäämisellä ole A:n velkojien kannalta kovinkaan suurta merkitystä. Se, että A maksaa velkansa hieman myöhemmin tai pienempinä kuin alun perin sovittiin, tuskin kaataa yhtäkään A:n pankkivelkojista.

Korkein oikeus otti kantaa myös A:n velkaantumisen olosuhteiden moitittavuuteen, sillä erityisen moitittava velkaantuminen olisi vakava este velkajärjestelyn myöntämiselle 10 a §:n mukaisesti. Oikeus ei nähnyt A:n käyttäytymistä vuosina 2008­—2009 erityisen moitittavana, koska

  1. A:n velkaantumiskierre alkoi hänen työsopimuksensa odottamattomasta päättymisestä A:n ollessa vieläpä raskaana,
  2. A oli velkaantuessaan nuori (23-vuotias) ja oikeus piti nuoruudesta johtuvaa harkintakyvyn puutetta ja ajattelemattomuutta yhtenä velkaantumisen taustatekijänä,
  3. pikavippejä oli helppoa saada,
  4. A ei elänyt tahallaan yli varojensa,
  5. yksi syy A:n nettipelaamiselle oli aiempien velkojen maksuun tarvittavien rahojen hankkiminen (joskin korkein oikeus ei pitänyt tällaista käyttäytymistä hyväksyttävänä, vaan ainoastaan ymmärrettävänä), ja
  6. koska A on pyrkinyt pääsemään eroon peliriippuvuudestaan.

Myös enemmistön kanssa eri mieltä ollut hovioikeuden tuomari tuli samaan lopputulokseen moitittavuusarviossaan.

Kokonaisarvostelussaan korkein oikeus harkitsi kaikkien edellä mainittujen velkajärjestelyä puoltavien ja vastustavien seikkojen merkitystä suhteessa toisiinsa. Harkinta johti velkajärjestelyn myöntämiseen, alempien oikeusasteiden tuomioiden kumoamiseen ja asian palauttamiseen takaisin Tuusulan käräjäoikeuteen velkajärjestelyn aloittamiseksi.

 

 

Selaa lakitietoa

 

» Lakipalvelut jopa 40 % edullisemmin - nopeasti ja luotettavasti »