» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Henkilö A:ta vastaan nostettiin syyte käräjäoikeudessa tulojen kanavoimisesta maksuohjelman aikana osakeyhtiöönsä X:ään. A ei ollut nostanut maksuohjelman aikana lainkaan työtään vastaavaa palkkaa yhtiöstä. A oli harjoittanut kiinteistöjalostusta ja vuokraustoimintaa, jonka seurauksena yhtiön oma pääoma oli noussut merkittävästi velkajärjestelyn ollessa käynnissä. Lisäksi A oli hankkinut osakeyhtiö Y:n osakkeita pojaltaan muodollisella kauppahinnalla. A ei ilmoittanut varallisuutensa lisääntymisestä velkojille. Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä velallisen petoksesta ja määräsi vahingonkorvauksia 235 000 euroa sekä menettämään valtiolle yhdessä Y oy:n kanssa rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 37 947 euroa. Y Oy yksin tuomittiin menettämään rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 423 729 euroa. Hovioikeus tuomitsi huomattavasti lievemmin ja määräsi A:n 100 päiväsakkoon ja vapautti A:n ja Y Oy:n menettämisseuraamuksista. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle valitusluvan.
Korkein oikeus pohti yksityishenkilön velkajärjestelyä sekä velallisen ilmoitusvelvollisuutta. Vaikka ilmoitusvelvollisuus laista poistettiinkin, oli A:n maksuohjelma sisältänyt määräyksen lisäsuoritusvelvollisuudesta. Lisämaksuvelvollisuus velallisen varallisuuden kasvaessa nousi ratkaisussa merkittävään asemaan. Korkeimman oikeuden mukaan velallinen syyllistyi petokseen jättämällä lisämaksuvelvollisuutensa suorittamatta. A:n katsottiin laiminlyöneen ilmoittaa työpanostaan vastaavista saatavista osakeyhtiöltä. Siten oli myös laiminlyöty lisämaksuvelvoite ja täytetty petoksen tunnusmerkistö. Y yhtiön osakkeiden hankinnan osalta olosuhteet johtivat siihen, että lisämaksuvelvollisuutta ei syntynyt osakkeiden myyntiarvon jäädessä maksuohjelman määräämän lisämaksuvelvollisuuden alarajan alle. Koska A oli sopimalla velkojien kanssa suorittanut asiallisin osin oikeudenkäynnin aikana suurimmille velkojilleen kuuluvat osuudet, ei menettämisseuraamuksia katsottu aiheelliseksi määrätä. A tuomittiin törkeästä velallisen petoksesta kahdeksan kuukauden vankeuteen, joka tuomittiin ehdollisena vankeutena. Korkeimman oikeuden esittelijä olisi tuominnut asiassa huomattavasti korkeamman vankeusrangaistuksen, jonka lisäksi A sekä Y Oy olisi määrätty merkittäviin menettämisseuraamuksiin. Korkein oikeus tulkitsi asiaa kuitenkin eri tavalla erityisesti Y Oy:n osakkeiden arvonmäärityksen kannalta.
Ratkaisu tarkoittaa sitä, että maksuohjelman mukainen lisämaksuvelvollisuuden laiminlyönti rinnastuu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin. Näin ollen lisämaksuvelvollisuuden laiminlyönti täyttää petoksen tunnusmerkistön.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa