» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeudessa oli lainvoimaisesti todettu, että A on maksukyvytön ja velkajärjestelyyn on painavat perusteet. A:n velkaantuminen oli kuitenkin johtunut siitä, että hän oli ollut jäsenenä viime vaiheessa WinCapita-nimellä toimineessa klubissa ja sijoittanut siihen varoja. A oli saanut klubin toiminnasta tuottoa lähes 100 000 euroa. Tuotto oli ollut seurausta klubin toiminnassa todetusta rikollisesta menettelystä, johon A itse ei ollut osallistunut. A oli velvoitettu menettämään valtiolle rikoksesta saatuna hyötynä mainittu tuotto. Asiassa oli kysymys siitä, onko onko A:n velkajärjestelylle yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 10 §:n 1 kohdan mukainen este. Velkajärjestelylain 10 §:n 1 kohdan mukaan velkajärjestelyä ei voida myöntää, jos velalliselle on määrätty rikoksen perusteella maksuvelvollisuus eikä velkajärjestelyn myöntämistä voida pitää perusteltuna velan määrä, rikoksen laatu, vahingon kärsineen asema ja muut seikat huomioon ottaen.
Käräjäoikeus totesi, että nyt käsiteltävä tilanne oli hyvin poikkeuksellinen sen osalta, että rikoksesta oli hyötynyt muu kuin rikoksen toteuttanut. Olisiko siis perusteltua, että A:lta evätään velkajärjestely, vaikka hän ei itse ole tehnyt rikosta, vaan ainoastaan hyötynyt siitä. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että vaikkei A:n omaan menettelyyn liittynyt moitittavuutta, erityisesti vahingonkärsijän ja yleisen maksumoraalin kannalta ei voitu pitää perusteltuna, että heikossa taloudellisessa tilanteessa oleva velallinen lähtökohtaisesti vapautuisi rikoksella saamansa hyödyn takaisinmaksusta velkajärjestelyllä. A:n velkajärjestelyhakemus hylättiin.
Hovioikeus päätyi käräjäoikeuden kanssa samana lopputulokseen.
Asian käsittelyä jatkettiin Korkeimmassa oikeudessa, joka ensinnäkin totesi velkajärjestelylain 10§:n 1 kohdan olevan sanamuodoltaan tulkinnanvarainen. Aiemmin voimassa olleen lain 10 §:n 1 kohdan sanamuodon perusteella oli selvää, että velkajärjestelyn esti velallisen itsensä rikollisesta menettelystä aiheutunut maksuvelvollisuus. Lain muutoksen esitöistä ei ilmene, että säännöstä olisi ollut tarkoitus muuttaa siten, että myös muiden kuin velallisen tekemästä rikoksesta aiheutunut maksuvelvollisuus estäisi velkajärjestelyn. Voimassa olevaa lakia voitaisiin kuitenkin näin tulkita, mikä olisi myös yhteiskunta- ja maksumoraalin ylläpitämisen kannalta positiivista. Toiseksi Korkein oikeus käsitteli velkajärjestelyn ja rikoshyödyn menettämisen tarkoitusta. Velkajärjestelyn tavoitteena on että velkaongelmiin joutunut yksityishenkilö kykenisi selvittämään ja korjaamaan taloudellisen tilanteensa. Velkajärjestelyyn ei kuitenkaan tulisi päästää henkilöitä, joiden velkaantumiseen liittyy yleisen yhteiskunta- ja maksumoraalin kannalta arveluttavia piirteitä. Rikoshyödyn menettämisen tarkoituksena taas on se, että rikos ei saa kannattaa ja se voidaan määrätä myös henkilölle, joka ei itse ole tehnyt mitään rikollista. Johtopäätöksenään tästä Korkein oikeus totesi, että velkajärjestelyllä ja rikoshyödyn menettämisellä on omat erilliset tavoitteensa eikä niitä saa sotkea keskenään. Velkajärjestelyä koskevaa lainsäädäntöä tulee siis arvioida sitä koskevan tavoitteisten mukaisesti. Yhteenvetona Korkein oikeus teki kannanoton, että velkajärjestelylain 10 §:ssä kuvatuissa esteperusteissa on kysymys velallisen itsensä toiminnan arvioinnista. Olisi siis hyvin poikkeavaa tulkita lakia siten, että velkajärjestely estyisi muun henkilön kuin velallisen oman moitittavan menettelyn vuoksi. Koska A:n velka ei ollut johtunut hänen omasta rikollisesta toiminnastaan ja velkajärjestelylle oli muuten olemassa perusteet, Korkein oikeus katsoi, että velkajärjestely voitaisiin aloittaa.
Ratkaisu täsmentää velkajärjestelylain 10§:n tulkintaa. Kun arvioidaan velkajärjestelyn esteitä, huomiota tulee kiinnittää velallisen omaan menettelyyn.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa