» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa velalliselle oli myönnetty velkajärjestelylain mukainen maksuohjelma, jossa oli määräys lisäsuoritusvelvollisuudesta. Velkoja vaati käräjäoikeudessa lisäsuorituksen vahvistamista ja maksuvelvollisuuden määräämistä velallisen kohonneisiin tuloihin perustuen. Velallisen vaati valituksen hylkäämistä. Tapauksessa oli kyse uuden velkajärjestelylain siirtymäsäännöksen tulkinnasta.
Käräjäoikeus hyväksyi lisämaksuvelvollisuuden, mutta alensi sitä muuttuneen velkajärjestelylain mukaiseksi. Lain mukaan velkajärjestelylain muutoksia sovelletaan myös maksusunnitelmiin, jotka ovat tehty ennen lain voimaantuloa. Lisäsuoritusvelvollisuus oli uuden lain mukaan pienempi verrattuna vanhan lain mukaiseen. Velkoja valitti asiasta hovioikeuteen, joka ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeus ei katsonut, että lisäsuoritusvelvollisuutta tulisi kohtuullistaa. Asiasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen, jossa arvioitavana ensisijaisesti oli se, sovelletaanko tapauksessa uuden velkajärjestelylain säännöstä.
Korkein oikeus tuli siihen tulokseen, ettei tapauksessa voida soveltaa uuden velkajärjestelylain säännöstä, vaan sovellettavaksi tulee velkajärjestelyn vahvistamisen aikaan voimassa ollut laki. Korkein oikeus totesi velallisen tulojen nousun olevan riidaton. Uuden velkajärjestelylain säännöksiä sovelletaan korkeimman oikeuden mukaan kuitenkin vain lisätuloihin, jotka ovat syntyneet uuden lain voimaantulon (1.1.2015) jälkeen. Tapauksessa velallisen lisätulot olivat kuitenkin syntyneet jo vuosina 2009-2011.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa