» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Avopuolisot A ja B omistivat yhdessä omakotikiinteistön, jossa he myös asuivat. He olivat ottaneet yhteisvastuullisesti lainan Sampo Pankilta, jonka vakuutena kiinteistö oli. Kun lainan takaisinmaksussa oli vaikeuksia, A:lle vahvistettiin velkajärjestelystä annetun lain mukainen maksuohjelma vuonna 1994. Vuotta myöhemmin hänen maksuohjelmaansa muutettiin samalla kun B:lle taas vahvistettiin oma ja erillinen maksuohjelma.
A:n maksuvaikeudet jatkuivat niin, että pankki vaati, että maksuohjelmansa määrättiin raukeamaan. Samalla pankki vaati B:n maksuohjelman muuttamista niin, että kiinteistö tulisi myydä velan kattamiseksi. Pankki vetosi velkajärjestelylain 44 pykälään, jonka mukaan maksuohjelmaa voidaan muuttaa velkojan hakemuksesta mm. silloin, kun velallisen velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos maksuohjelman vahvistamisen jälkeen. Pankin mukaan A:n maksuohjelman raukeaminen oli tällainen laissa tarkoitettu olosuhteiden olennainen muutos.
Käräjäoikeus oli pankin kanssa samaa mieltä ja katsoi, että A:n maksuohjelman raukeamisesta johtuvan olennaisen muutoksen seurauksena B:n maksuohjelmaa tuli muuttaa niin, että hänenkin osuus kiinteistöstä tuli muuttaa rahaksi. B valitti asiasta hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi pankin hakemuksen sillä perusteella, että erillisesti vahvistettujen maksuohjelmien ei tulisi erillisyydestään johtuen vaikuttaa toisiinsa niin, että toisen velallisen laiminlyönti johtaisi tällä tavoin toisen velallisen tilanteen huononemiseen, vaikka hän on hoitanut asiansa asianmukaisesti.
Pankki valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen, joka asettui pankin kannalle. Korkeimman oikeuden näkökanta oli ensinnäkin se, että velkojan ei voida katsoa hiljaisesti suostuneen sellaiseen asetelmaan, jossa yhteinen vakuusvelka jaetaan kahtia ja velkojan asemaa huononnetaan siihen nähden, mitä velkajärjestelylaki edellyttää. Toiseksi korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, että asetelma, jossa kiinteistön määräosa myytäisiin, on velkojan kannalta paljon huonompi kuin jos kiinteistö myytäisiin kokonaan, mikä ei myöskään olisi velkajärjestelylain mukaista.
Yllä mainituilla perusteilla KKO totesi, että B:n velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut sillä tavoin olennainen muutos, että maksuohjelmaa tulee muuttaa kiinteistön realisoinnin mahdollistamiseksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa