» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys siitä oliko A velkaantunut huolimattomasti eli siten, että velkajärjestelyn myöntämiselle muodostuisi este.
A haki käräjäoikeudelta velkajärjestelyyn pääsyä, jota kaksi hänen velkojistaan vastusti. Käräjäoikeus totesi, että vaikka A:n tulotaso oli viimeisen kolmen vuoden aikana jonkin verran laskenut ei velat olleet epäsuhdassa maksukykyyn nähden. Näin ollen perustetta velkajärjestelyn myöntämiselle ei ollut. A:n velka oli myös muodostunut suurimmaksi osaksi kulutusluotoista ja maksamattomista elatusmaksuista. Näin ollen A oli myös velkaantunut kevytmielisesti. Käräjäoikeus ei myöntänyt A:lle velkajärjestelyä.
Hovioikeus katsoi, että A oli maksukyvytön toisin kuin käräjäoikeus oli todennut. Mitä tuli A:n kevytmieliseeen velkaantumiseen hovioikeus yhtyi käräjäoikeuden mielipiteeseen. Täten velkajärjestelyn myöntämiselle oli este. A:n esittämä todistus masennuksesta vastasyynä ei ollut riittävä, joten velkajärjestelyä ei voitu myöntää kevytmielisen velkaantumisen johdosta.
Korkeimmassa oikeudessa todettiin A:n velkaantumisen tapahtuneen suurimmaksi osaksi vuoden 1992 jälkeen. Tuona vuonna A sanoi hänen vuonna 1990 todetun masennuksensa puhjenneen työttömyyden ja avioeron johdosta. Tuota ennen A oli hoitanut talouttaan moitteettomasti. Koska velkaantuminen oli tapahtunut lyhyessä ajassa, velkasumma ei ollut kovin suuri ja velkaantumisen katsottiin olevan seurausta A:n esittämistä syistä ei velkaantumista voitu katsoa kevytmieliseksi. Tästä syystä alempien oikeuksien tuomiot purettiin ja asia palautettiin käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa