» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
KKO:2013:79 ratkaisu koski yksityishenkilön velkajärjestelyn lisäsuoritusten vahvistamista. Siinä A:n tulot olivat lisääntyneet vahvistetun maksuohjelman aikana mutta hänen asumis- ja terveydenhoitomenot olivat samalla kasvaneet. Oikeudellisena kysymyksenä oli lisäsuoritusvelvollisuuden suuruuden määrä ja laskutapa.
Käräjäoikeus oli hylännyt velkojan hakemuksen A:lle asetettavasta lisäsuoritusvelvollisuudesta. Hovioikeudessa kuitenkin A:lle määrättiin maksamaan lisäsuoritusvelvollisuuksia velkojille tulojen kasvun takia. KKO ratkaisullaan puolsi myös lisäsuoritusvelvollisuutta.
KKO:ssa ratkaistavana oli, miten A:n lisäsuoritusvelvollisuuden määrä velkojilleen on laskettava kahdelta vuodelta, jolloin hänen tulot olivat kasvaneet.
Velkajärjestelylain mukaan, mikäli velallisen tulot vähennettyinä lisääntyneillä työmatkakustannuksilla ja muilla tulojen hankkimisesta velalliselle aiheutuneilla välittömillä lisämenoilla kasvavat maksuohjelmaan verrattuna kalenterivuoden aikana vähintään 831 euroa, velallisen on käytettävä velkojensa suoritukseksi puolet 831 euroa ylittävästä osasta. Laskettua määrää ei tarvitse käyttää velkojen suoritukseksi siltä osin kuin velallinen on tarvinnut sitä muihin välttämättömiin menoihinsa.
KKO laski lisäsuorituksen määrän siten, että ensin lisätuloista vähennettiin tulonhankkimiskulut. Sitten 831 euron ylittävä lisätulojen määrä puolitettiin, jolloin saatiin lisäsuoritusvelvollisuuden määrä. Vastaavasti muihin välttämättömiin menoihin kalenterivuoden aikana kuuluvat lisääntyneet terveydenhoitokulut vähennettiin 831 euron ylittävästä osasta. Jos tämä osa ylitti velkojille maksettavan osan, ei lisäsuoritusvelvollisuutta ollut. Mikäli menot eivät ylittäneet tätä osaa, velvollisuus muodostuu. KKO vahvisti siten muuttaen hovioikeuden päätöstä A:n lisäsuoritusvelvollisuudet velkojille.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa