» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2017:1 oli kysymys kiinteistönmuodostamislain mukaisesta halkomisesta. Tapauksessa halkomisen kohteena oli useammasta tilasta muodostuva tilakokonaisuus. Asianosaiset eivät olleet sopineet käytettävästä halkomistavasta. Korkeimman oikeuden tutkittavana oli, tuliko halkominen suorittaa tilushalkomisena vai kokonaisarvohalkomisena.
Kiinteistönmuodostamislain 50 §:n mukaan halkominen voidaan suorittaa koko tilushalkomisena tai kokonaisarvohalkomisena. Pykälän 1 momentin mukaan ensisijaisena halkomistapana toimii tilushalkominen, jossa osakkaalle muodostettavalle tilalle tulee se tilusmäärä, joka jyvityksen ja jakoperusteen mukaan kuuluu sille. Silloin, kun tilaan kuuluva omaisuus ei jakaudu muodostettavien tilojen kesken jakoperusteen mukaan, tulee erotuksesta maksettavaksi kiinteistönmuodostamislain 51 §:n 4 momentin perusteella korvaus.
Kiinteistönmuodostamislain 50 §:n 2 momentin mukaan halkominen voidaan toimittaa myös kokonaisarvohalkomisena, jos kaikki osakkaat siitä sopivat tai, jollei halkomistavasta ole sovittu, kokonaisarvohalkominen on tarpeen tarkoituksenmukaisen halkomistuloksen saavuttamiseksi. Kokonaisarvohalkomisessa tila jaetaan siten, että kullekin osakkaalle muodostettavaan tilaan tulevien tiluksien, puuston, rakennusten, kiinteiden laitteiden ja rakennelmien, yhteisalueosuuksien ja erityisten etuuksien yhteisarvo vastaa osakkaalle jakoperusteen mukaan tulevaa osuutta koko halkomisen kohteena olevasta tilasta. Näin ollen kokonaisarvohalkomisessa tiloja muodostettaessa maapohjan lisäksi otetaan huomioon kiinteistöön kuuluvat omaisuusosat, esimerkiksi rakennukset. Mikäli osakkaalle tulevan kiinteistön kokonaisarvo vastaa jakoperustetta, ei korvausta tule maksettavaksi. Tämän takia kokonaisarvohalkomisessa korvauksia ei yleensä tule suoritettavaksi tai ne jäävät tilushalkomista pienemmiksi.
Korkeimman oikeuden mukaan kiinteistönmuodostamislain 50 §:n sanamuodon mukaan tilushalkominen on ensisijainen halkomistapa, mikäli pykälän 2 momentissa säädetyt edellytykset eivät täyty. Kiinteistönmuodostamislaissa tai sen esitöissä e ole määritelty, mitä halkomistuloksen tarkoituksenmukaisuudella tarkoitetaan halkomismenetelmää valittaessa. Tilukset on lain 52 §:n 2 momentin mukaan jaettava niin, etteivät suoritettavat korvaukset nouse kohtuuttoman suuriksi. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka mukaan halkomistavan valintaan vaikuttavat säännökset muodostaisivat esteen jommankumman halkomistavan soveltamiselle.
Tilushalkominen on alun perin tarkoitettu sellaisen maan jakamiseen, jonka arvo perustuu sen pysyvään käyttöön maa- ja metsätalousmaana. Korkeimman oikeuden mukaan tilushalkominen on edelleen tarkoituksenmukainen halkomistapa maa- ja metsätalousmaan halkomisessa. Tässä tapauksessa kaikilla halkomisen kohteena olevilla tiloilla oli metsätaloudellista arvoa. Suuri osa alueesta oli metsämaata, jolla ei ollut erityisarvoa. Kolmella tilalla oli myös vesialuetta. Korkeimman oikeuden mukaan vesialueet voidaan jakaa tasapuolisesti kummallakin halkomistavalla. Tämän perusteella korkein oikeus päätyi siihen, että tilushalkominen lähtökohtaisesti soveltuu kysymyksessä olevan tiluskokonaisuuden halkomiseen.
Korkeimman oikeuden mukaan tilushalkominen johtaisi tässä tapauksessa korvauksiin rakennusten ja puuston osalta. Kokonaisarvohalkomisella korvaukset voitaisiin välttää tai niiden määrä jäisi alhaisemmaksi. Kuitenkaan toisen asianosaisen korvauksia vastustava kanta ei yksinään ole ratkaiseva arvioitaessa sitä, onko kokonaisarvohalkominen tarkoituksenmukaisempi halkomistapa tässä tapauksessa.
Maaoikeuden ratkaisussa kokonaisarvohalkomista oli perusteltu myös sillä, että se yksinkertaistaisi ja nopeuttaisi jakomenettelyä sekä vähentäisi kustannuksia. Korkeimman oikeuden mukaan nämä ovat sinänsä olleet kiinteistönmuodostamislain säätämisen taustalla olleita yleisiä periaatteita. Ne eivät kuitenkaan ole sellaisia seikkoja, joilla olisi merkitystä arvioitaessa sitä, onko kokonaisarvohalkominen tilushalkomista tarkoituksenmukaisempi halkomistapa, vaikka niillä olisi merkitystä asianosaisille.
Näin ollen korkein oikeus katsoi, että kokonaisuutena arvioiden tarkoituksenmukaisen halkomistuloksen saavuttaminen ei edellytä poikkeamista kiinteistönmuodostamislain 50 §:n ensisijaisesta halkomistavasta, joten halkominen on suoritettava tilushalkomisena.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa