» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja S olivat hakeneet toimitusta kiinteistönsä Tuulimäki edustalla olevan vesijätön lunastamiseksi. Lunastettavaksi haettu vesijättö kuuluu yhteiseen vesialueeseen, jonka osakaskiinteistöjä ovat muun muassa Tuulimäki ja sen naapurikiinteistöt Nissola ja Leppäranta.
Vesijätön lunastustoimituksessa todettiin, että toimituksen kohteena olevaa aluetta koski asemakaava ja siihen liittyvä ohjeellinen tonttijako. Kiinteistö Tuulimäki oli kaavassa osoitettu erillispientalojen rakentamiseen tarkoitetuksi AO-alueeksi siten, ettei kaavamerkintä ulottunut rantaan asti. Lunastettavaksi haettu alue oli merkitty VL- eli lähivirkistysalueeksi. Toimituksessa kunta oli vastustanut vesijätön lunastamisen suorittamista ja katsonut lunastamisen vaikeuttavan asemakaavan toteuttamista. Kunta ei ollut kuitenkaan käynnistänyt hankkeita virkistysalueiden hankkimiseksi itselleen. Lisäksi naapurikiinteistöillä oli tehty aiemmin vesijätön lunastustoimitus, joka oli koskenut osittain samaa asemakaava-aluetta. Toimitusinsinööri suoritti vesijätön lunastuksen.
Kunta valitti päätöksestä maaoikeuteen. Maaoikeus totesi, että lunastuksen seurauksena kiinteistöön Tuulimäki olisi tullut kuulumaan vielä nykyistäkin enemmän asemakaavassa lähivirkistysalueeksi tarkoitettua aluetta. Tämä olisi johtanut asemakaavan vastaiseen tilanteeseen. Maaoikeus hyväksyi kunnan valituksen ja kumosi lunastustoimituksen.
A ja S valittivat Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus keskittyi arvioimaan, täyttyvätkö tapauksessa vesijätön lunastamisen kiinteistökohtaiset ja yleiset edellytykset. Kiinteistökohtaiset edellytykset on kirjattu kiinteistönmuodostamislain 60§:ään. Sen mukaan kiinteistön omistajalla on oikeus lunastaa vesijättö tai osa siitä, jos kiinteistön kohdalla on yhteistä vesijättöä, joka vaikeuttaa huomattavasti kiinteistön käyttämistä tai jota voidaan tarkoituksenmukaisesti käyttää vain kiinteistön yhteydessä. Koska tapauksessa asuinkiinteistönä toimiva Tuulimäki sijaitsi taajama-alueella, sen käyttö ei Korkeimman oikeuden mukaan edellyttänyt sitä, että kiinteistö ulottuisi vesirajaan saakka. Vesijätön ei voitu siis katsoa huomattavasti haittaavan Tuulimäen käyttöä. Lisäksi vesijättö oli merkattu asemakaavassa osaksi lähivirkistysaluetta. Kun huomioitiin vesijätön koko ja se, että sille pääsi myös kunnan omistaman alueen kautta, Korkein oikeus katsoi, että sitä voitaisiin käyttää myös asemakaavan mukaisesti, eli siis muutoin kuin vain Tuulimäen yhteydessä. Johtopäätöksenään Korkein oikeus totesi, että kiinteistönmuodostamislain 60§:n mukaiset edellytykset eivät täyttyneet, joten maaoikeuden päätöstä ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa