» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat neuvotelleet C:n ja D:n kanssa asuntokaupasta. A ja B ostaisivat C:n ja D:n omistamat asunto-osakkeet, jotka oikeuttivat rivitalohuoneiston hallintaan. A ja B olivat teettäneet ulkopuolisen rakennusmestarin avulla kuntokartoituksen huoneiston märkätiloista. Kuntokartoituksessa kartoitettiin tehdyn remontin vaikutusta huoneiston märkätiloihin. Rakennusmestari antoi lausuntonsa, jonka perusteella oli syytä epäillä märkätilojen kuntoa. Myyjäosapuoli kuitenkin vakuutti remontin asianmukaisuutta ja kaupat syntyivät. Kolmen vuoden kuluttua A:lle ja B:lle selvisi, että aikaisempien omistajien teettämä remontti oli tehty määräysten ja hyvän rakennustavan vastaisesti. A ja B ilmoittivat virheestä myyjille ja vaativat hinnanalennusta. Kaupan virhe oli asiassa melko selvä, sillä vesieristystä märkätiloihin ei oltu tehty. Kysymys olikin reklamaation viivästymisestä. Asuntokauppalain mukaan käytetyn asunnon ostaja ei voi vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen perustuvista vaatimuksista kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai kun hänen olisi pitänyt havaita virhe ja viimeistään kahden vuoden kuluessa asunnon hallinnan luovutuksesta. Ostaja saa kuitenkin vedota virheeseen, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Kaikki oikeusasteet päätyivät hyväksymään ostajien hinnanalennusta koskevan kanteen.
Korkeimman oikeuden arviossa tärkeää oli erityisesti se, missä määrin myyjät tiesivät antamansa tiedot virheellisiksi. Mikäli olennaisia virheitä on salattu, on kyseessä kunnianvastainen ja arvoton menettely. Keskeisiä tietoja olivat myyjien märkätilojen vesieristyksestä antamat tiedot. Myyjien mukaan vesieristys oli suoritettu asianmukaisesti ja perustelivat asiaa omilla havainnoillaan. Lisäksi myyjät väittivät rakennusmestarin havaintojen laattojen irtoamisesta olleen virheellisiä. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei näytetty, että myyjät olivat antaneet tietoisesti vääriä tai virheellisiä tietoja.
Myyjä oli kuitenkin perustellut omia tietojaan omilla huomioillaan ja remontin suorittaneiden rakennusmiesten ammattitaidolla. Näin myyjä oli antanut ostajille sellaisen kuvan, että myyjä tosiasiassa tiesi vesieristyksen tulleen asennetuksi, vaikka sitä ei todellisuudessa ollut asennettu. Tärkeää arvioinnissa oli myös se, että myyjä tiesi, että hänen antamansa tiedot olivat olennaisia kaupantekopäätöksen kannalta. Näillä perusteilla korkein oikeus päätyi pitämään myyjän toimintaa kunnianvastaisena ja arvottomana. Jos siis sopijapuoli antaa tietoisesti toiselle sopijapuolelle sellaisen kuvan, että hänen tietonsa ovat totta ja asia vaikuttaa olennaisesti kaupantekoon, saattaa kysymykseen tulla kunnianvastainen ja arvoton menettely. Myyjän ei siten tarvinnut antaa virheellistä tietoa, vaan epävarman tiedon esittäminen tosiasiatietona riitti täyttämään kunnianvastaisen menettelyn vaatimukset.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa