» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa pääasiallisena arvioinnin kohteena on tulkinta siitä, voiko oikeustoimi olla pätemätön ja minkälaisin seurauksin, mikäli oikeustoimen tekijä on kuitenkin ollut tietoisessa tilassa. Arvioitavaksi tässä korkeimman oikeuden tapauksessa tulee siis oikeustoimen sitovuus. Seuraavaksi pohditaan tapauksen perusteella mm. sitä, minkälaisin perustein ja missä tilanteessa voidaan vedota oikeustoimen pätemättämyyteen ympäröiviin olosuhteisiin viitaten.
A oli oli jo huonokuntoinen vanha rouva, joka viimeisinä elinvuosinaan oli arkipäiväisessä elämässä hyvinkin riippuvainen aviomiehestään B:stä, joka suhteen parempikuntoisempana osapuolena auttoi A:ta selviämään päivittäisistä askareista ja huolehti muutenkin enemmältä osin esimerkiksi pariskunnan taloudellisista asioista. Aviopari omisti kerrostalosta asunto-osakkeen, jonka omistussuhteet jakautuivat niin, että A omisti siitä 61 % ja B loput 39 % asunnosta. Viimeisimpinä elinvuosinaan A ja B solmivat kuitenkin kauppakirjan, jossa A luopuu osuudestaan asuntoon myymällä sen B:lle sovitulla 200 000 markan kauppahinnalla. Kohteen käypä arvo tuohon aikaan oli arvion mukaan yli 700 000 markkaa, joten merkitty kauppahinta oli hyvinkin alhainen suhteessa asunnon käypään arvoon. Kauppahintaa ei oltu suoritettu kaupantekotilanteessa, sen jälkeen eikä sitä ennen, vaikka kaupantekotilanteessa todettiinkin, että kauppahinta kuitataan maksetuksi kauppakirjan allekirjoittamisen yhteydessä.
Pariskunnan molemmat osapuolet kuolivat saman kuukauden aikana, jonka jälkeen A:n tytär C havahtui siihen, että A oli myynyt ’’pilkkahintaan’’ osuutensa asunnosta tämän miehelle, eikä mies loppujen lopuksi ollut suorittanut asunnosta edes sovittua, suhteellisen matalaa kauppahintaa A:lle. C lausui kanteessaan B:n kuolinpesää vastaan, että A:n ja B:n välinen kauppa asunnon osuuden myynnistä ei sido A:ta, koska kauppa ei ollut oikeudellisesti perusteltu.
Korkein oikeus katsoi, että A oli ollut hyvin riippuvainen viimeisinä elinvuosinaan miehestään B:stä. B oli ollut hyvin voimakastahtoinen ja todistajien mukaan A oli hyvin paljon miehensä ohjailtavissa. Vaikka A oli suurelta osin miehensä ohjailtavissa ja oli monessa arkipäiväisessä askareessa riippuvainen miehestään, ei A silti ollut varsinaisesti kykenemätön tekemään itseään koskevia päätöksiä tai oikeustoimia. Kuitenkin, koska A:lla ei ollut perusteltua syytä myydä omaa osuuttaan parin yhteisestä asunnosta pois ja B:n katsottiin olleen hyvin dominoiva kun puhuttiin esimerkiksi avioparin yhteisestä taloudellisten asioiden hallinnasta, voitiin tulkita, että B oli halunnut ajaa omaa etuaan ottamalla vaimonsa osuuden asunnosta hallintaansa, suorittamatta kaupasta edes rahallista suoritusta. Koska A:n voitiin katsoa olevan alisteisessa asemassa miestään kohtaan ja A oli kohdannut miehensä toimesta aikaisemmin esimerkiksi väkivaltaa, ei A ollut mahdollisesti uskaltanut vastustaa miestään tätä koskevissa asioissa.
Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan kauppa todettiin pätemättömäksi ja B:n kuolinpesän osakkaat velvoitettiin maksamaan A: tytär C:lle lähes 80 000 euron edestä ja tämän lisäksi myös viivästykorkoja.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa