» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaukseen liittyen A ja B olivat tilanneet X Oy:ltä talopakettitoimituksen. A ja B peruuttivat myöhemmin tilauksensa. Riita syntyi siitä, oliko tilauksen peruuttamisen yhteydessä syntynyt sopimus peruuttamiskorvauksen määrästä. Käräjäoikeus ratkaisi riidan todeten, ettei sopimusta ollut syntynyt. A ja B valittivat hovioikeuteen ja lisäsivät osaksi henkilötodistelua B:n kuultavaksi todistelutarkoituksessa. X Oy vastusti asianosaisen kuulustelua hovioikeuskäsittelyssä, koska tätä ei oltu kuulusteltu jo käräjäoikeudessa, eikä tähän ollut mitään pätevää estettä. Hovioikeus katsoi, että B:n kertomusta todistelukeinona ei voitu enää käyttää hovioikeudessa ja eikä myöskään muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta pääasian osalta.
Korkeimman oikeuden osalta tapauksessa oli kyse siitä, oliko B:llä oikeus tulla kuulluksi hovioikeudessa todistelutarkoituksessa, kun häntä ei oltu kuulusteltu jo käräjäoikeudessa. Suomen lainsäädännön mukaisesti riita-asiassa, jossa sovinto on sallittu, todisteisiin ja muihin vedottaviin seikkoihin liittyy prekluusio. Kyse on eräänlaisesta sanktiosta, jolla tarkoitetaan sitä, ettei tiettyä myöhästyneeksi katsottua toimenpidettä oteta asiassa huomioon. Valittaja ei saa enää hovioikeudessa käyttää sellaista todistelukeinoa, jota hän ei ole käyttänyt käräjäoikeudessa, ellei hän saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut sitä käyttää tai hänellä on ollut pätevä syy olla sitä käyttämättä.
Korkein oikeus hylkäsi valituksen katsoen, ettei A:lla ja B:llä ollut syytä olla vetoamatta B:n kertomukseen todisteena jo käräjäoikeudessa. A:lla ja B:llä ei siten ollut oikeutta myöskään käyttää B:n kertomusta todisteena hovioikeudessa. Korkeimman oikeuden perusteluiden mukaan, jotka ilmenivät jo hovioikeuden tuomiosta, B:n asuminen Espanjassa ei ollut esteenä hänen kuulustelulleen käräjäoikeudessa. A:lla ja B:llä oli asiassa nimettynä myös todistaja ja heillä oli käytettävissään tarpeelliset tiedot asiassa esitettäväksi haluamansa näytön kartoittamiseksi.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei kuitenkaan ollut yksimielinen. Eri mieltä olevissa lausunnoissa yhdyttiin siihen, ettei A:lla ja B:llä ollut oikeutta saada B:tä kuulusteltavaksi todistelutarkoituksissa hovioikeuteen. Tästä huolimatta hovioikeuden olisi tullut oma-aloitteisesti määrätä B kuulusteltavaksi. Tapauksen näyttö oli ollut liian merkittävästi ristiriitaisen henkilötodistelun varassa ja B:n kuuleminen olisi voinut selkeyttää asiaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa