» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli tunnustanut esitutkintaviranomaiselle surmaamisteon ja kertonut tälle tekoon liittyneistä seikoista. Tunnustaminen oli tapahtunut kolmena peräkkäisenä päivänä tapahtuneissa puhuttamisissa, jotkaa olivat tapahtuneet kuudennen ja seitsemännen esitutkintakuulustelun välisenä aikana, jolloin epäillyn puolustaja ei ole ollut läsnä. Tätä aikaisemmissa ja puhuttamista seuranneissa esitutkintakuulusteluissa, joissa A:n avustaja oli ollu läsnä, A oli kiistänyt osallisuutensa murhaan sekä muihin tutkittavana olleisiin rikoksiin.
Käräjäoikeudessa katsottiin, ettei A:n oikeutta oikeuenmukaiseen oikeudenkäyntiin oltu loukattu ainakaan siinä määrin, ettei rikosylikonstaapelin kertomusta olisi voinut hyödyntää näyttönä asiassa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n murhasta, ampuma-aserikoksesta ja laittomasta uhkauksesta yhteiseen elinkautiseen vankeuteen. Hovioikeudessa A tuomittiin murhasta elinkautiseen vankeuteen. Syyksilukeminen oli osittain perustunut rikosylikonstaapelin todistajankerotmukseen siitä, mitä A oli puhuttamisissa hänelle kertonut.
Korkein oikeus katsoi, että A:n puolustautumismahdollisuuksia ja itsekriminointisuojaa oli loukattu niin, ettei rikosylikonstaapelin todistajankertomusta saanut hyödyntää näyttönä A:n syyllisyydestä. Ratkaisun mukaan A:n puhuttamiselle ei ollut tilanteessa edellytyksiä huomioiden hänen mielentilansa sillä hetkellä. Tältä osin korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden sekä hovioikeuden tuomiot ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Korkein oikeus katsoi, että muun kuin hyödyntämiskiellon piirissä olevan näytön perusteella on todennäköisiä syitä epäillä A:n syyllistyneen murhaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa