» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asian KKO:2013:24 taustalla oli se, että A oli 4.7.1997 ottanut henkivakuutuksen joka ulosmitattiin 16.4.2010 rikokseen perustuvaa vahingonkorvaussaatavaa koskevan tuomion perusteella. Ulosmittauksen perusteena oli käräjäoikeuden 8.10.2009 antama rikostuomio. Henkivakuutus oli kuitenkin pantu takavarikkoon jo 6.9.2005 käräjäoikeuden 19.8.2005 antaman rikoksen tutkinnassa johtuvan A:n omaisuuden hukkaamiskieltoon ja vakuustakavarikkoon määräävän päätöksen perusteella.
Ulosmittauspäätöksessä ulosmittausta perusteltiin niin, että vakuutussopimuslain 10 vuoden määräaika ei ulosmittauksessa ollut kulunut umpeen, sillä ulosmittauksen täytäntöönpanolla on ollut oikeusvaikutus jo käräjäoikeuden 6.9.2005 antamasta turvaamistoimipäätöksestä alkaen. A kuitenkin valitti ulosmittauksesta käräjäoikeuteen vaatien sen kumoamista. Hänen valituksensa mukaan ulosmittaus oli kohdistettu omaisuuteen, joka vakuutussopimuslain mukaan oli rajattu ulosoton ulkopuolelle.
Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi valituksen sillä perusteella, että ulosmittaus oli luonteeltaan ollut turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon jatkamista ja päätöksen antamisen sekä takavarikkoon panemisen oli voitu katsoa katkaisevan vakuutussopimuslaissa tarkoitetun määräajan. Myös hovioikeus tuli samaan loppupäätelmään ja hylkäsi A:n valituksen.
A:lle myönnettiin kuitenkin valituslupa korkeimmasta oikeudesta, jossa hän vaati hovioikeuden päätöksen ja ulosmittauksen kumoamista. Korkein oikeus katsoi, että asiassa oli kyse siitä, oliko säästöhenkivakuutussopimus voitu ulosmitata, vaikka vakuutuksen otosta oli ulosmittaushetkellä kulunut enemmän kuin kymmenen vuotta, kun turvaamistoimipäätös oli kuitenkin pantu täytäntöön ennen määräajan umpeutumista.
Sovellettavien säännösten osalta korkein oikeus totesi ensin, että vakuutussopimuslain mukaan henkivakuutuksesta vakuutussopimuksen mukaan kuuluvaa oikeutta ei saa vakuutetun ollessa vakuutuksenottaja tai hänen puolisonsa, ulosmitata kummankaan velasta, jos ulosmittausta toimitettaessa vakuutuksen ottamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Korkein oikeus tulkitsi mainittua säännöstä niin, että merkityksellistä asiassa on vain vakuutuksen ottamisen ja ulosmittauksen välinen aika, eikä esimerkiksi ulosmittauksen perusteena olevan saatavan perusteen syntymishetki, tai saatavan turvaamiseksi myönnetyn turvaamistoimen määrääminen tai sen täytäntöönpanohetki, taikka saatavasta annettu maksutuomio.
Vakuustakavarikon oikeusvaikutuksista korkein oikeus lausui ensinkin, ettei pakkokeinolaki sisällä säännöksiä vakuutustakavarikon oikeusvaikutuksista, vaan sen mukaisesti soveltuvin osin on voimassa se, mitä ulosottolainsäädännössä säädetään hukkaamiskiellosta ja takavarikosta. Korkein oikeus tutkikin ulosottokaarta ja tulkitsi, että kun laissa turvaamistoimen täytäntöönpanolle on säädetty samat oikeusvaikutukset kuin ulosmittaukselle vain erikseen määritellyissä suhteissa, ja koska lain esitöistäkään ei muuta kantaa ilmene, ei ole syytä katsoa, että turvaamistoimen täytäntöönpanon ja ulosmittauksen oikeusvaikutuksia voitaisiin yleisesti samaistaa. Korkein oikeus katsoi, että tätä kantaa tukevat myös turvaamistoimen ja ulosmittauksen erilaiset tarkoitukset, oikeusperusteet sekä menettelyyn liittyvät seikat.
Korkein oikeus päätyi siis katsomaan, ettei 6.9.2005 toimitetulla vakuustakavarikolla ollut merkitystä kun arvioitiin sitä, oliko henkivakuutus voitu ulosmitata 16.4.2010. Näin ollen, koska ulosmittauksen ajankohtana vakuutuksen ottamisesta oli kulunut yli kymmenen vuotta, ei sitä vakuutussopimuslain mukaan olisi saanut ulosmitata. Korkein oikeus siis kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset, sekä toimitetun ulosmittauksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa