» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksen alkujuurena oli tilanne, jossa A Oy:llä oli saatava B Oy:ltä, joka perustui käräjäoikeuden lainvoimaiseen yksipuoliseen tuomioon. Tämän tuomion pohjalta ulosottomies oli ulosmitannut B Oy:n pankkitilillä olleita varoja, mutta kuitenkin myöhemmin itseoikaissut tätä sanottua suoritusta ja kumonnut sen, koska ulosmitatut varat eivät kuuluneet B Oy:lle. A Oy vaati tämän jälkeen, että itseoikaisu kumottaisiin ja että ulosmittaus pidettäisiin voimassa. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi A Oy:n valituksen lainvoimaisella ratkaisullaan. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa oli kyse siitä, estikö tämän käräjäoikeuden tekemän lainvoimaisen ratkaisun oikeusvoima ulosottomiestä hyväksymästä A Oy:n vaatimusta ulosmittauksen suorittamiseen samaksi todetusta varallisuudesta.
Ulosottomiehen päätös asian osalta oli se, että B Oy:n pankkitilillä olleet vakuustakavarikkoon asetetut rahavarat eivät edelleenkään kuuluneet B Oy:lle, minkä johdosta hän ei voinut suorittaa ulosmittausta tästä varallisuudesta. Näillä perusteilla ulosottomies hylkäsi A Oy:n esittämän vaatimuksen. Käräjäoikeus puolestaan oli sitä mieltä, että se oli jo aiemmin antamallaan lainvoimaisella tuomiolla ratkaissut kysymyksen siitä, voisiko ulosmittausta suorittaa tästä B Oy:n pankkitilillä olleesta varallisuudesta. Tästä ja erityisesti tuomion lainvoimaisuudesta johtuen käräjäoikeus ei voinut uudelleen ottaa kantaa siihen, kuka oli varojen oikea omistaja ja sitä kautta myöskään siihen, oliko varallisuutta tätä kautta ulosmitattavissa. Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti A Oy:n esittämän valituksen tutkimatta.
Hovioikeus puolestaan totesi, ettei asiaa olisi mahdollista ottaa uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeudessa, sillä samasta kysymyksestä oli jo käräjäoikeuden antama lainvoimainen ratkaisu. Tapauksessa oli hovioikeuden lausuman mukaan kyse samasta velkojasta, samasta velallisesta, samoista saatavista, samasta ulosmittauksen kohteesta ja samoista muista kysymyksistä, minkä johdosta käräjäoikeuden jo antaman ratkaisun oikeusvoima esti hovioikeuden tulkinnan mukaan ulosottoasian käsittelemisen. Näin ollen hovioikeus jätti käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.
Myös korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan A Oy:n uusi vaatimus vastasi käytännössä kaikilta olennaisilta osiltaan ja olosuhteiltaan jo käräjäoikeuden lainvoimaisesti ratkaisemaa asiaa. Sillä ei korkeimman oikeuden arvioinnissa annettu merkitystä, että kyseessä olleet varat olivat myöhemmän vaatimuksen hetkellä vakuustakavarikossa ja ensimmäisessä tapauksessa hukkaamiskiellossa, koska omistajataho oli tästä huolimatta säilynyt ennallaan. Tällä perusteella korkein oikeus katsoi, että kysymys kyseisten varojen ulosmittauskelpoisuudesta oli jo aiemmin käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu, minkä johdosta sillä katsottiin olevan sitova vaikutus myös myöhemmän samansisältöisen ulosottohakemuksen osalta. Näin ollen korkein oikeus totesi, ettei A Oy:n valitusta voitu tutkia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa