» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisu KKO:2012:8 koski oikeudenkäyntikuluja. Asiassa A:n rahavaroja ulosmitattiin kihlakunnan ulosottomiehen tekemän päätöksen mukaisesti. Kun A oli tehnyt asiassa ulosottovalituksen, johtava kihlakunnanvouti oli peruuttanut ulosmittauksen itseoikaisupäätöksellä. A valitti käräjäoikeuteen mutta hänen kanteensa ei menestynyt. Hovioikeus A:n valituksesta määräsi A:n oikeudenkäyntikulut valtion maksettavaksi mutta hylkäsi A:n valituksen muilta osin. Valtio valitti hovioikeuden ratkaisusta Korkeimpaan oikeuteen vaatien oikeudenkäyntikulujen korvaamisen kumoamista.
KKO:n tuli ratkaista, voitiinko valtio velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäymiskulut, kun ulosottovalituksen kohteena ollut ulosmittaus on kumottu itseoikaisuna.
Ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan ulosottovalitusasiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan. Tuomioistuin voi kuitenkin erityisestä syystä velvoittaa sen, jolle tuomioistuimen päätös on vastainen, osittain tai kokonaan korvaamaan vastapuolelleen muutoksen hakemisesta aiheutuneet kulut noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä. Valtio voidaan määrätä korvaamaan myös ulosoton asianosaisen oikeudenkäyntikulut, jos asiassa on sattunut selvä virhe, joka olisi tullut korjata itseoikaisuna.
KKO:n tulkinnan mukaan ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentin valtion oikeudenkäyntikuluvastuu sivulliselle on tarkoitettu sovellettavan vain poikkeuksellisissa tilanteissa ja edellytys tälle on, että asiassa on sattunut selvä virhe, joka ulosottomiehen olisi tullut korjata jo ensi asteen ulosotossa itseoikaisuna.
KKO totesi asiassa, että A:n varojen ulosmittauksessa oli tapahtunut selvä virhe, sillä se oli tehty ennen A:lle annetun maksukehotuksen määräpäivää. A:n ulosottovalituksen huomattuaan kihlakunnanvouti oli kuitenkin itseoikaisulla peruuttanut ulosmittauksen. A on tämän päätöksen jälkeen halunnut jatkaa asian käsittelyä tuomioistuimessa mutta käräjäoikeus ja hovioikeus on kumpikin hylännyt tai jättänyt tutkimatta A:n valituksen. Lisäksi ulosmittauksessa tehty menettelyvirhe oli korjattu itseoikaisulla. Hovioikeus on määrännyt silti valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja. KKO katsoi, ettei asiassa ole ulosottokaaren 11 luvun 20 §:n 2 momentin mukaista perustetta velvoittaa valtio korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeuden osalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa