» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2001:92 oli kysymys kanteella A:n maksettaviksi määrätyistä erääntyneistä elatusapumaksuista. A:n avopuoliso B oli vaatinut kanteella A:lta elatusapumaksuja heidän alaikäisille lapsilleen niin suuren määrän, ettei kyseisten maksujen täytäntöönpanon jälkeen toisella A:n velkojalla ollut mahdollisuutta saada A:lta suoritusta ulosoton kautta. A ja B asuivat lastensa kanssa yhteistaloudessa.
Käräjäoikeus oli velvoittanut B:n maksamaan kummallekin tämän ja A:n yhteisistä lapsista 3000 markkaa kuukaudessa siihen saakka, että lapset täyttävät 18 vuotta. Tuomio oli perustunut siihen, että B oli myöntänyt kanteen. Myöhemmällä tuomiolla käräjäoikeuden velvoitettua A:n suorittamaan Merita Pankki Oyj:lle velkojaan ja Pankin vietyä käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion ulosottovirastoon, kävi ilmi, että A:n palkkatuloista ulosmitattava osa meni suoraan elatusapuvelkoihin. Pankki nosti asiassa kanteen A:n ja B:n lapsia C:tä ja D:tä vastaan vaatien, että elatusavut peräytetään silloin voimassa olleen ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla siltä osin kuin elatusavun määrä ylittää 1 600 markkaa lasta kohden kuukaudessa ja että C ja D velvoitetaan palauttamaan ylimenevä osuus. Käräjäoikeus velvoitti C:n ja D:n palauttamaan ulosottomiehelle heille suoritetut elatusavut 1 600 markkaa ylittävältä osalta 1.9.1998 lukien, sikäli kun se oli tarpeen pankin saatavan suorittamiseksi. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua niin, että C ja D velvoitettiin palauttamaan ulosottomiehelle heille suoritettu elatusapu 1 600 markkaa ylittävältä osalta vasta käräjäoikeuden päätöksestä, eli 20.12.1999 lukien, sikäli kun se oli tarpeen pankin saatavan suorittamiseksi. Ratkaisuaan hovioikeus perusteli muun muassa sillä, että elatusmaksut oli maksettu B:n tilille ja ne olivat menneet perheen yhteisiin menoihin, eikä niistä täten ollut koitunut C:lle ja D:lle mitään palautettavaa.
C ja D valittivat ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen vaatien kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että A:n tekemä oikeustoimi elatusapua koskevan kanteen myöntäessään ei ollut ollut sopimaton, koska kyseessä oli lasten elatukseen käytettävä ja toistuvasti maksettava elatusapu. Lasten oikeutta riittävään elatukseen ei ollut C: ja D:n mielestä ylitetty. Erityisesti lasten vilpittömälle mielellä tuli antaa painoarvoa ratkaisussa. Myös B oli ollut vilpittömässä mielessä allekirjoittaessaan elatusaputuomioon johtaneen haastehakemuksen. C ja D vaativat toissijaisesti, että palautusvelvollisuutta sovitellaan niin, että se alkaa vasta tuomion saatua lainvoiman ja pankin toimitettua tuomion ulosottomiehelle täytäntöönpantavaksi.
Korkein oikeus totesi, että ulosottolaki mahdollisti sellaisen oikeustoimen peräyttämisen, jolla on loukattu ulosottoa hakeneen velkojan oikeutta. Oikeustoimen peräyttäminen oli mahdollista takaisinsaantilain nojalla, jonka mukaan oikeustoimi peräytyy esimerkiksi silloin, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta. Oikeustoimi, jolla on pyritty kiertämään ulosoton vaikutuksia, on korkeimman oikeuden mukaan edellä mainittujen säännösten nojalla peräytettävissä. Korkein oikeus lausui myös alempien oikeusasteiden näkemyksen pohjalta, ettei A todellisuudessa ollut laiminlyönyt lastensa elatusta asuessaan heidän kanssa samassa taloudessa ja, että A:n maksettavaksi määrätyn elatusavun määrä ylitti sen, mitä lainsäädännön mukaisesti olisi pidettävä riittävänä elatuksena. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että elatusapujärjestelyllä on muun ohessa pyritty siirtämään A:n varoja pois velkojien ulottuvilta.
Koska B oli toiminut elatusapuasiassa alaikäisten lastensa laillisena edustajana, oli merkitystä annettava hänen tietoisuudellensa elatusapua koskevan tuomion vaikutuksista. Korkein oikeus katsoi, ettei B:n voitu katsoa olevan tietämätön A:n taloudellisista vaikeuksista, ja tuomion merkityksestä A:n taloudelle. Täten korkein oikeus katsoi ulosotto- ja takaisinsaantilain edellytysten oikeustoimen peräyttämiselle täyttyvän. Koska kanne oli kuitenkin nostettu C:tä ja D:tä vastaan, ei korkein oikeus katsonut, että heille olisi kertynyt mitään palautettavaa omaisuutta. Tästä johtuen korkein oikeus oli sitä mieltä, ettei lapsia voitu velvoittaa palauttamaan ulosottomiehelle heille jo maksettuja elatusapuja. Merita Pankki Oyj:n saatavien ulosmittaaminen ei ollut estynyt marraskuusta 2000 alkaen, jolloin molemmille lapsille ulosmitattu elatusapu A:n varoista on yhteensä ollut 3200 markkaa. Täten korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota niin, että C ja D vapautuivat kaikista hovioikeuden määräämistä elatusapujen palautusvelvollisuuksista. Muilta osin hovioikeuden ratkaisua ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa