» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys näytön arvioinnista pakottamista sukupuoliyhteyteen koskevassa rikosasiassa. Asiassa asianomistaja ja vastaaja olivat antaneet vastakkaiset kertomukset siitä, oliko seksuaalinen kanssakäyminen ollut vapaaehtoista vai pakotettua. Tapahtumahetkellä paikalla ei ole ollut todistajia, joten tuomioistuimen on täytynyt arvioida, kumman osapuolen kertomusta voi pitää luotettavampana. A kertoi, että X on pakottanut A:n sukupuoliyhteyteen ja X taas sanoi, että sukupuoliyhteys oli ollut vapaaehtoista.
Käräjäoikeuden mukaan sukupuoliyhteyteen pakottamisesta ei ollut riittävästi näyttöä ja näin ollen käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Käräjäoikeus perusteli päätöstään sillä, että epäselvissä tapauksissa asia tulee ratkaista syytetyn eduksi. Käräjäoikeudessa kaksi lautamiestä olivat päätöksestä eri mieltä ja katsoivat, että A oli luotettavalla kertomuksellaan ja sitä tukevalla muulla näytöllä tehnyt syytteen toteen näytetyksi. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja katsoi, että A.n kertomuksen ja sitä tukevan lääkärintodistuksen perusteella oli tullut näytetyksi, että X oli toiminut syytteessä selostetulla tavalla. Hovioikeus tuomitsi X.n pakottamisesta sukupuoliyhteyteen kymmeneksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen sekä velvoitti X.n suorittamaan vahingonkorvausta A:lle.
Korkein oikeus arvioi osapuolten kertomusten luotettavuutta. A.n kertomusta tapahtumista pidettiin yksityiskohtaisena, selväpiirteisenä ja johdonmukaisena. A on lisäksi tuonut oma-aloitteisesti esiin hänen itsensä kannalta epäedullisina pidettäviä seikkoja, kuten kondomin antamisen X:lle. A:n kertomus on pysynyt olennaisilta osiltaan samanlaisina sekä tuomioistuinkäsittelyssä että esitutkinnassa. Myös X:n kertomus on ollut johdonmukainen eikä siinä ole sisäisiä ristiriitoja. X:n kertomuksessa on kuitenkin joitain epäilyttäviä seikkoja, kuten 19-vuotiaan kuvaaminen korostuneen aloitteelliseksi ja A:lle lähes tuntematon 40-vuotias perheellinen X seksuaalisten lähentelyjen vastentahtoiseksi kohteeksi. X:n oikeuskäsittelyn aikana kertoma tapahtumainkulku erosi myös merkittäviltä osin X:n esitutkinnassa antamasta kertomuksesta. Korkeimman oikeuden arvioitua suullisen ja kirjallisen näytön kokonaisuudessaan, Korkein oikeus päätyy siihen, että A.n kertomusta ja sen tueksi esitettyä muuta näyttöä voidaan pitää luotettavana ja sukupuoliyhteyteen pakottamisesta ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Näyttökynnys ei ole seksuaalirikoksissa sen alempi kuin muissakaan yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen on tekojen luonteen vuoksi usein vaikeaa. Lähtökohtana seksuaalirikoksissakin on kuitenkin syyttömyysolettama, jonka mukaan rikoksesta epäiltyä on pidettävä syyttömänä niin kauan, kunnes hänet on laillisin perustein todettu syylliseksi. Näin ollen näytön hankkiminen on syyttäjän tai asianomistajan vastuulla. Kun väitetylle rikokselle ei ole ulkopuolisia todistajia tai kun teosta ei ole seurannut ulkoisesti havaittavia vammoja tai niitä ei ajan kulumisen seurauksena enää ole havaittavissa, näyttö perustuu suurelta osin asianosaisten kertomusten varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa