» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse rangaistuksen mittaamisesta lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa rikoksessa. Korkein oikeus katsoi, että tuoreella lain muutoksella oli tarkoitettu ankaroittaa lapsiin kohdistuvien seksuaalisten rikosten rangaistuksia, jonka vuoksi rangaistusasteikon alittamiselle ei ollut perusteita. Rangaistuksen mittaamisessa tulee ottaa huomioon teon vahingollisuus ja vaarallisuus sekä rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys.
A oli tehnyt neljälle alle 16-vuotiaalle lapselle seksuaalisen teon. A oli houkutellut kolme 12 – 14 vuotiasta poikaa katsomaan, kun hän tyydyttää itseään. Myös 14-vuotias pois oli nähnyt teon. Teko oli tapahtunut ranta-alueella. Käräjäoikeus tuomitsi A:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus piti kuitenkin tekoa siinä määrin lievänä, että se tuomitsi A:n lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädettyä vähimmäisrangaistusta (4 kuukautta vankeutta) alhaisempaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen 30 päiväksi. Lapset eivät olleet olleet A:n vaikutusvallan alaisina eivät olleet kokeneet A:n menettelyä ahdistavana.
Korkein oikeus otti kantaa kysymykseen, oliko asiassa poikkeuksellisilla perusteilla erityisiä syitä tuomita A lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädettyä vähimmäisrangaistusta lievempään rangaistukseen.
Korkein oikeus totesi, että lain muutoksella oli vasta korotettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusasteikkoa. Lainmuutoksella on korostettu lasten suojelua ja lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten paheksuttavuutta ja vahingollisuutta, jonka vuoksi tällaisista teoista tulee tuomita aikaisempaa ankarampia rangaistuksia. Rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet, rangaistuskäytännön yhtenäisyys, teon vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet sekä rikoksesta ilmenevä muu tekijän syyllisyys. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön asteikko on laaja, 4 kuukautta – 4 vuotta vankeutta, ja rikostunnusmerkistö kattaa hyvin paljon vakavuusasteeltaan erilaisia tekoja.
Mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on otettava huomioon se, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta. Vahingollisuuteen vaikuttavat tekijän ja uhrin välinen suhde, hyväksikäyttöteon laatu ja hyväksikäyttötekojen ja -kertojan lukumäärä. Rikokset vaihtelevat huomattavasti tekotavoiltaan ja rangaistavuudeltaan. Lievimmin rangaistavia tekoja ovat sellaiset hyväksikäyttöteot, joihin ei liity lapsen koskettelua.
Korkeimman oikeuden mukaan asiassa pitäisi olla poikkeuksellisilla perusteilla erityisiä syitä rangaistusasteikon alittamiseen. Lähtökohtaisesti rangaistus on määrättävä siitä säädetyn rangaistusasteikon mukaisesti. Erityinen syy voisi olla se, että tekoa olisi pidettävä lähes oikeutettuna. A:n menettely täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön, eikä siinä ole Korkeimman oikeuden mukaan ole lievistä tekomuodoista olennaisesti eroavia poikkeuksellisia piirteitä, joita voitaisiin pitää erityisinä syinä alittaa normaali rangaistusasteikko. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö täyttyy, kun teko on sellainen, että se tyypillisesti on omiaan vahingoittamaan lapsen seksuaalista kehitystä. Rikoksen uhrit ovat olleet 12 – 14 vuotiaina seksuaalisen kehityksen herkässä vaiheessa, joten heidän omille kertomuksilleen teon vaikutuksista ja ahdistavuudesta ei ole olennaista merkitystä.
Korkein oikeus totesi, ettei asiassa ole ilmennyt perustetta tuomita A:ta rangaistusasteikkoa lievempään rangaistukseen. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja jätti asian käräjäoikeuden antaman tuomion lopputuloksen varaan, jossa A tuomittiin 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa