Minilex - Lakipuhelin

Rikollinen tai rauhatonta elämää viettävä rintaperillinen perinnöttömäksi


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Lain nojalla rintaperilliselle kuuluu lakiosa kuolleen vanhempansa perinnöstä. Sama oikeus on ottolapsella. Lähtökohtana on, että rintaperillisen oikeutta lakiosaan ei voida tehokkaasti testamentilla loukata. Sen sijaan muut perilliset voidaan kyllä pääsääntöisesti sulkea testamentilla perinnönsaajien ulkopuolelle. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan puhuta perinnöttömäksi tekemisestä. Perinnöttömäksi tekeminen on poikkeusjärjestely, joka on mahdollista tiettyjen edellytysten käsillä ollessa.

Ensinnäkin rintaperillinen voidaan tehdä perinnöttömäksi, jos hän on tehnyt tahallaan rikoksen ja täten syvästi loukannut joko perittävää tai joitain perittävälle tärkeistä läheisistä. Olennaista on, että rikoksen ei ole välttämättä tarvinnut siis kohdistunut perittävään itseensä ollakseen syvästi loukannut perittävää. Myös sellainen rikos, joka on aiheuttanut syvää harmia ja surua subjektiivisesta näkökulmasta joko perittävälle tai eräille vainajan läheisistä, riittää. Rikoksen ei tarvitse olla edes henkilöön kohdistuva ollakseen niin loukkaava, että rintaperillisen perinnöttömäksi tekeminen testamentissa voi tulla kyseeseen. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi sellaiset rikokset, kuten varkaus, murto, luvaton käyttö, huumausainerikos, kotirauhan rikkominen tai vaikkapa virkarikos voivat periaatteessa olla syynä perinnöttömäksi tekemiselle, siinä missä esimerkiksi pahoinpitely, tappo tai raiskaus.

Läheisten piiri, jota tahallisella rikoksella on loukattu ja jonka johdosta perinnöttömäksi voidaan testamentilla tehdä, on seuraava: perittävän perillispolvessa olevat sukulaiset sijaisperillisineen elikkä siis samaa sukuhaaraa perittävän kanssa olevat rintaperilliset lapsineen. Vastaava tilanne koskee ottolasta ja ottolapsen rintaperillisiä. Jos rintaperillinen on heitä tahallisella rikoksella syvästi loukannut, niin perittävä voi tällä perusteella "kostoksi" jättää rintaperillisen perinnöttömäksi, etenkin, mikäli koki itsekin tulleensa loukatuksi samalla. Esimerkiksi jos vainaja uskoi hyvää lapsestaan, joka kuitenkin sitten sortui vaikkapa huumeisiin tai varasti omalta sisareltaan toimien syvästi loukkaavasti. Näin ollen, perinnöttömäksi tekeminen voisi aktualisoitua. Kyseessä ei kuitenkaan saa olla huolimattomuusrikos, eli esimerkiksi rintaperillisen laiminlyönti. Huolimattomuusrikokset eli tuottamukselliset tai laiminlyöntirikokset, kuten esimerkiksi jonkin teon tekemättä jättäminen, eivät vielä pääsääntöisesti riitä perinnöttömäksitekemisperusteeksi. Perinnöttömäksi tekeminen edellyttää, että rintaperillinen on tietoisesti halunnut rikoksensa tehdä. Toisin sanoen vahingot ja tapaturmat eivät ole tällaisia rikoksia, vaikka niistä oltaisiinkin rangaistus tuomioistuimessa langetettu. Siis yksin se, että rintaperillisellä on rikosrekisteri, ei vielä automaattisesti tarkoita, että hänet voitaisiin perinnöttömäksi testamentissa tehdä.

Rikoksen ei tarvitse olla syvästi loukkaava objektiivisesti. Olennaista on viime kädessä se, kuinka loukkaavalta rintaperillisen tahallinen rikos on tuntunut nimenomaan perittävän eli sen, joka testamentin teki, subjektiivisesta näkökulmasta.

Toinen lakisääteinen peruste rintaperillisen perinnöttömäksi tekemiseen on rintaperillisen kunniaton ja epäsiveellinen elämäntyyli, jota on jatkunut pitempään. Pelkästään yksi kyseenalainen ”hairahdus” kaidalta polulta tai tilapäinen käyttäytyminen kunniattomasti ei siis vielä pääsääntöisesti johda siihen, että rintaperillisen perinnöttä jättäminen tulisi kyseeseen. Laki on kuitenkin tältä osin väljä ja jättää harkinnanvaraa. Henkilön elämäntyyliä ja –tapaa sekä käytöstapoja on arvioitava katsoen kokonaiskuvaa eli kokonaisharkinnalla.

Mikäli rintaperillinen jätetään perinnöttömäksi, tapahtuu se testamentissa. Testamentista pitää nimenomaisesti käydä ilmi perinnöttömäksi tekemisen peruste. Tämä on erityisen tärkeää siksi, jotta perinnöttömäksi tehty rintaperillinen voi itse arvioida, onko ko. peruste hänen omasta mielestään aiheeton vai aiheellinen. Toisin sanoen, rintaperillinen voi testamentissa mainitun perusteen johdosta päättää, kannattaako nostaa kanne testamentin riitauttamiseksi. Mikäli hän toteaa menestymismahdollisuudet ohueksi, ei kannetta kannata nostaa. Jos kuitenkin testamentti on ilmiselvästi perusteeton, kanne voi menestyä ja oikeustielle kenties lähdetään. On kuitenkin huomioitava todistustaakka. Kun rintaperillinen on tehty perinnöttömäksi, on näyttövelvollisuus siitä, että perinnöttömäksi tekemisen peruste on käsillä sillä, joka haluaa vedota perusteeseen. Toisin sanoen, jos vaikka rintaperillinen on tehty perinnöttömäksi testamentilla siten, että koko jäämistö on esimerkiksi testamentattu 89-vuotiaana kuolleen X:n nuorelle vaimolle ja samalla nimenomaisesti lausuttu peruste, että rintaperillinen tehdään perinnöttömäksi, tulee nuoren vaimon näyttää toteen, että peruste on käsillä. Sen sijaan perinnöttömäksi tehdyn rintaperillisen itsensä ei tarvitse todistaa olevansa kelpo kansalainen. Riittää, ettei nuori vaimo vain saa tarpeeksi näyttöä siitä, että elämäntyyli oli todella sellainen, mitä perinnöttömäksi tekeminen edellyttää, eli joko on tahallisia rikoksia / tahallinen rikos kontolla tai kunniaton ja siveetön elämäntyyli taustalla.

Moitekanteelle säädetty kuuden kuukauden määräaika testamentin tiedoksisaamisesta ei koske perinnöttömäksi tekemisen riitauttamiskannetta. On painotettava, että kyseessä ei siis ole varsinaisesti testamentin moitekanne, jotka nostetaan testamentin pätemättömyysperusteella. Kanne saadaan siis tässä tapauksessa nostaa myöhemminkin, vaikka testamentti olisikin jo saanut lainvoiman, kuten se kuudessa kuukaudessa testamentin tiedoksisaannista, saa. Testamentin riitauttaminen on eri asia, kuin testamentin moittiminen. Kyse on muusta testamenttia koskevasta kanteesta, joita ovat esimerkiksi testamentin tulkintaa koskeva kanne eli ns. tulkintakanne. Toisaalta testamentti voidaan riitauttaa myös nostamalla hallintakanne, ineksistenssikanne tai peruuttamiskanne. Toisin sanoen, testamentin pätemättömyyskanteet ovat asia erikseen, kuin testamentin riitauttamiskanteet.

Mikäli perinnöttömäksi tehty rintaperillinen tyytyy testamenttiin, eikä nosta kannetta testamentin riitauttamiseksi, hän ei enää kuuden kuukauden kuluttua testamentin tiedoksisaamisestaan kuulu kuolinpesän osakkaisiin.

Se, jonka lakiosa oikeus on testamentilla poissuljettu, menettää hänelle ilman testamenttia kuuluneen perinnön sille, joka olisi perinnön saanut, jos perinnöttömäksi tehty perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Toisin sanoen, vaikka perittävän rintaperillinen olisi esimerkiksi pitkäaikaisen siveettömän elämäntavan takia tehty perinnöttömäksi, ei menettämisvaikutus kuitenkaan ulota vaikutuksiaan pitemmälle esimerkiksi perinnöttömäksi tehdyn omiin rintaperillisiin.

Mikäli siis A on tehnyt rintaperillisensä B vahingoksi testamentin, jolla hänet on tehty perinnöttömäksi kokonaan, siirtyy B:n lakiosa nyt B:n omille rintaperillisille. Jos B:llä ei kuitenkaan ollut  elossa olevia rintaperillisiä, lakiosa menee rintaperillisten lapsille. Jos heitäkään ei ole, lakiosa siirtyy perittävän vanhemmille tai perittävän sisaruksille. Jos ei vieläkään löytynyt perillistä, kolmantena perintö menee perittävän isovanhemmille lapsineen. Näin ollen, jos perittävän isovanhempi ei ole enää elossa, sijaan astuu tädit, sedät ja enot. Serkut eivät enää tunnetusti peri.

Jos kukaan laillista perimysjärjestystä noudattaen ei ole elossa, perinnöttömäksi tehdyn rintaperillisen lakiosalle käy niin, että se siirtyy valtiolle. Lakiosa menee valtiolle kuitenkin vasta siinä tapauksessa, ettei testamenttia oltu tehty, eikä siis ketään perillistä ollut elossa, kuten edellä selvitettiin perimisjärjestystä, joka pohjautuu pohjimmiltaan ns. parenteeliperiaatteelle.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

 

Selaa lakitietoa