» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ja B olivat olleet avoliitossa, ja heille oli syntynyt tytär 11.8.1986. A oli tunnustanut isyyden, joka oli vahvistettu raastuvanoikeudessa 28.10.1986. A oli kuollut 9.1.1987. A:n vanhemmat nostivat isyyden kumoamiskanteen sillä perusteella, että lapsen siittämisen aikaan A ja B eivät vielä asuneet avoliitossa ja että B oli tuolloin ollut sukupuoliyhteydessä ainakin yhden muun miehen kuin A:n kanssa.
B vaati kanteen tutkimatta jättämistä. B katsoi, että A:lla ja B:llä ei ollut kanneoikeutta, koska A oli tietoinen toisestakin isäehdokkaasta, ja oli joka tapauksessa tunnustanut isyyden.
Raastuvanoikeus jätti kanteen tutkimatta. Se totesi, että todistajanlausunnon mukaan A tiesi toisesta isäehdokkaasta tunnustaessaan isyyden. Isyys oli tunnustettu 20.10.1986 laissa säädetyssä järjestyksessä, eikä A:n vanhemmilla ollut sen vuoksi kanneoikeutta.
Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä. Sen mukaan isyyden tunnustaminen oli laissa edellytetty kirjallinen selitys, eikä A:n vanhemmilla näin ollut kanneoikeutta.
Korkein oikeus pysytti hovioikeuden päätöksen äänestystuloksella. Yksi jäsen oli sitä mieltä, että asia olisi pitänyt palauttaa raastuvanoikeuden tutkittavaksi,
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa