» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kaksoissisaret A ja B olivat syntyneet ennen isyyslain voimaantuloa vuonna 1959 avioliiton ulkopuolella. Kaksoissisaret olivat siinä käsityksessä, että C oli heidän isänsä ja he vaativat vuonna 2009 vireille tulleissa kanteissan C:n isyyden vahvistamista. Isyyslain voimaanpanosta annetun lain viiden vuoden määräaika isyyden vahvistamiskanteiden nostamiselle oli 1.10.1981 jo päättynyt. Korkein oikeus katsoi, että kaksoissisarilla oli ollut isänsä henkilöllisyyttä koskevan tietoisuutensa ja ikänsä perusteella todellinen mahdollisuus kanteen nostamiseen määräajassa. Korkein oikeus lisäksi katsoi lausumillaan perusteilla, ettei kanneaikasäännöksen soveltaminen tässä nimenomaisessa tapauksessa johtanut yksityiselämän suojan eikä yhdenvertaisuuden loukkaukseen.
Käräjäoikeudessa kaksoissisaret vetosivat määräajan kanteen nostamiselle olevan ilmeisessä ristiriidassa Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa ja jätettävä siksi soveltamatta. Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että A:lla ja B.llä ei ollut mitään oikeudellista estettä kanteen nostamiselle määräajassa. Pelkästä tietämättömyydestä isyyskanteen nostamiselle ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä. Käräjäoikeus siispä hylkäsi kanteet liian myöhään nostettuina. Samaan lopputulokseen päätyi hovioikeus.
Myös korkein oikeus päätyi samaan lopputulokseen. Korkein oikeus punnitsi kanneoikeuden myöntämisen tueksi vedottuja seikkoja sekä sen myöntämistä vastaan puhuvia syitä ja päätyi siihen lopputulokseen, että isyyslain voimaanpanolain kanneaikasäännöksen soveltaminen ei tässä tapauksessa johda kaksoissisarten yksityiselämän suojan loukkaukseen. Tapaus ei ole myöskään ristiriidassa suomen perustuslain kanssa eikä lain yhdenvertaisuutta koskevan lain kanssa. Perustetta kanneaikasäännöksen soveltamatta jättämiselle ei siten tässä tapauksessa ole.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa