» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse sen arvioinnista, voitiinko A:n isyys kumota, kun hän oli ollut tietoinen B:n lapsen C:n syntymisestä hedelmöityshoidon tuloksena, jossa oli käytetty ulkopuolista siemennesteen luovuttajaa, ja tunnustanut C:n isyyden tietoisuudestaan huolimatta. A vaati käräjäoikeudessa kanteella tunnustamansa isyyden kumoamista ja elatusvelvollisuutensa C:tä kohtaan päättymään määräämistä. A vetosi kanteensa tueksi, ettei voinut olla C:n isä pysyvästä hedelmättömyydestään johtuen. A tiesi C:n syntyneen keinohedelmöityksen tuloksena, eikä veritutkimuksia oltu isyyden tunnustamisen yhteydessä tehty. B ja C vastustivat A:n kannetta, vedoten A:n kirjalliseen suostumukseen, jonka hän oli antanut keinohedelmöityksen suorittamiselle. Lisäksi B ja C vetosivat tapauksen käsittelyn aikaan voimassa olleeseen lainsäädäntöön, jota voitiin heidän mielestään tulkita niin, että A oli menettänyt kanneoikeutensa tunnustettuaan isyyden keinohedelmöityksestä tietoisena ja siihen suostumuksensa antaneena. Käräjäoikeus katsoi, että tietynlaisissa tilanteissa tuomioistuimen oli vahvistettava, ettei aviomies ole lapsen isä. Käräjäoikeuden mukaan näin voitiin tehdä esimerkiksi, jos oli todistettavissa, että lapsen äiti oli maannut siittämisaikana toisen miehen kanssa ja lapsi oli saanut alkunsa niin tai toisaalta periytyvistä ominaisuuksista johtuen lapsi ei voinut olla aviomiehen. Aviomiehellä ei katsottu kuitenkaan olevan oikeutta kanteen nostamiseen, jos hän oli saanut tietää toisen maanneen äidin lapsen siittämisaikana ja silti lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti selittänyt tämän omakseen. Isyyden kumoamista koskevan kanteen nostamisen katsottiin yleisesti ottaen olevan mahdollista myös miehelle, joka oli tunnustanut lapsen omakseen.
Tapauksessa pidettiin selvänä, että lapsen syntymä oli tapahtunut hedelmöityshoidon tuloksena, eikä tapauksen aikana voimassa olleessa laissa katsottu olleen nimenomaista mainintaa siitä, miten tilanteessa tulisi menetellä. Käräjäoikeus piti mahdollisena tulkita isyyden kumoamisen edellytyksiä samoin periaattein kuin silloin, kun isyytensä tunnustanut mies oli saanut tietää toisen maanneen äidin lapsen siittämisaikana. Käräjäoikeus korosti lapsen perusoikeuksia ja niihin liittyen isyyssuhteen pysyvyyttä. Isyyden kumoamisen osalta pidettiin olennaisena tulkita säännöksiä lapsen etu huomioiden. Miehen katsottiin näin ollen menettäneen kanneoikeutensa selitettyään lapsen kirjallisesti omakseen sen jälkeen, kun oli saanut tietää lapsen hedelmöityshoidon tuloksena syntymisestä, jota voitiin puolestaan pitää makaamiseen verrattavana tosiseikkana. A:n voitiin katsoa antaneen suostumuksensa keinohedelmöitykseen ja olleen myös tietoinen, ettei syntynyt lapsi voinut olla hänen omansa. A:lla ei katsottu olleen oikeutta vaatia, että isyys kumottaisiin. Käräjäoikeus päätti jättää kanteen tutkimatta.
A valitti käräjäoikeuden antamasta päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi A:n olleen tietoinen isyyden tunnustaessaan, ettei ollut C:n biologinen isä, eikä A:lla katsottu näin ollen olevan kanneoikeutta asiassa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden asiassa antamaa päätöstä.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Tapauksen käsittely jatkui korkeimmassa oikeudessa, kun A:lle myönnettiin valituslupa hovioikeuden antamasta tuomiosta ja hän vaati isyytensä kumoamista. Lisäksi A vaati sen vahvistamista, ettei hän ole C:n isä ja, että hänet vapautettaisiin elatusvelvollisuudestaan. Korkein oikeus katsoi, että A ja B olivat yhdessä pyytäneet avoliitossa asuessaan lääkäriä suorittamaan keinotekoisen hedelmöityksen ulkopuolisen luovuttajan siemennesteellä B:lle. C oli syntynyt kyseisen toimenpiteen seurauksena, jolloin A oli puolestaan tunnustanut C:n isyyden. Korkeimmassa oikeudessa arvioitavaksi tullut kysymys muotoiltiin tarkastellen A:n oikeutta vaatia isyyden kumoamista perustellen vaatimusta sillä, ettei hän ole biologinen isä lapselle, jonka isyyden hän on tunnustanut.
Myös korkeimmassa oikeudessa tarkasteltiin samoja isyyslain säännöksiä kuin alemmissa oikeuksissa ja todettiin niillä pyrittävän vahvistamaan ja pysyttämään todellisia ja biologista isyyttä vastaavia isyyssuhteita. Korkein oikeus huomioi samoin, ettei isyyslain säännöksissä mainittu tilanteita, joissa lapsi syntyy hedelmöityshoidon tuloksena, minkä vuoksi pidettiin olennaisena kiinnittää huomiota muun muassa säännöksen tarkoitukseen. Sekä isyyslain tapauksen osalta merkittävien säännösten että niihin liittyvän oikeuskäytännön katsottiin ilmentävän ajatusta siitä, ettei miehen tulisi voida olla mahdollista vaatia isyyden kumoamista tilanteessa, jossa hän on tietoisena biologisen isyyden puuttumisesta tai siihen liittyvästä epävarmuudesta tunnustanut isyyden. Hedelmöittymisen tapaa ei pidetty mainitun periaatteen osalta merkityksellisenä, minkä vuoksi katsottiin olevan mahdollista soveltaa tuolloin voimassa olleen isyyslain säännöksiä myös tapauksen kaltaiseen tilanteeseen, jossa isyyden tunnustaminen oli tehty keinohedelmöityksestä tietoisena. A:lla ei katsottu olevan oikeutta isyyden kumoamisen vaatimiseen, eikä merkityksellisenä pidetty asian kannalta B:n mahdollista myötävaikuttamista isyyden vahvistamiseen liittyen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Tapauksen käsittelyn osalta voidaan yleisesti ottaen katsoa huomion kohdistuneen korostetusti siihen, millainen painoarvo isyyden tunnustaneen henkilön tietoisuudelle lapsen alkuperästä katsottiin voitavan antaa arvioitaessa mahdollisuutta isyyden kumoamiskanteen nostamiseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa