Kunnossapidosta vastaa se, jonka vastuulla alue on: kadulla yleensä kunta, maantiellä tienpitäjä, yksityistiellä tiekunta tai tieosakkaat, taloyhtiön pihalla asunto-osakeyhtiö ja kaupan pihalla kiinteistön omistaja tai haltija.

Pelkkä liukkaus tai kuoppa ei vielä tee kenestäkään korvausvelvollista. Korvausta voi saada, jos vastuullinen on laiminlyönyt sellaisen kunnossapidon tai varoittamisen, jota olosuhteet kohtuudella edellyttävät, ja laiminlyönti aiheutti vahingon. Oma huolimattomuus voi alentaa korvausta tai poistaa sen.

Teiden ja pihojen kunnossapito voi olla niin viranomaisten kuin yksityishenkilöiden vastuulla. Kunnossapitovastuu koskee sekä yleisiä että yksityisiä teitä ja pihoja.

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain (503/2005) 33 §:n mukaan maantie on pidettävä yleisen liikenteen tarvetta ja väylän liikenteellistä merkitystä vastaavassa kunnossa. Kunnossapidon tasossa otetaan huomioon muun muassa keliolosuhteet, liikenneturvallisuus ja tien liikenteellinen merkitys. Myös piha-alueet on pidettävä kohtuullisessa kunnossa.

Vastuun arvioinnissa painotetaan erityisesti talvikunnossapitoa ja muuta tien tai pihan puutteellisuuksien korjaamista. Kunnossapitovaatimukseen kuuluu olennaisesti yleisten olosuhteiden, kuten sään vaikutus tien tai pihan kuntoon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lehtien, lumen ja jään poistamista riittävän säännöllisesti.

Teiden ja pihojen kunnossapitovastuuseen kuuluu sekä puutteellisuuksien korjaaminen että puutteellisesta kunnosta varoittaminen riittävän näkyvästi. Sen lisäksi, että tien tai pihan turvallista käyttämistä uhkaavat tekijät on korjattava nopeasti, on heikosta kunnosta ja korjaustöistä varoitettava, kunnes puutteet on korjattu kokonaan. Muuten toimien laiminlyöjälle saattaa syntyä vahingonkorvausvastuu.

Oikeuskäytännössä on joissakin tapauksissa katsottu, että poikkeuksellisen vaikeat sääolosuhteet, joihin tien tai pihan kunnosta huolehtiva ei ole voinut varautua eikä siksi estääkään tapahtunutta vahinkoa, voidaan katsoa vastuuta alentavana seikkana tai kokonaan sen poistavana asiana. Maantien kunnossapitoa ei arvioida julkisen vallan käyttönä, vaan muuna julkisyhteisön harjoittamana toimintana.

Myös tien tai pihan käyttäjien oma huolimattomuus on oikeuskäytännössä toisinaan johtanut vahingonkorvausvastuun poistamiseen tai alentamiseen. Esimerkiksi silloin, kun liikutaan alueilla, joiden heikosta kunnosta on selkeästi varoitettu, vahingon voidaan katsoa olevan kulkijan oman uhkarohkeuden seurausta.
 

Kuka vastaa mistäkin alueesta

Ensimmäinen kysymys on aina, kenen vastuulla paikka on. Vaatimus kannattaa osoittaa oikealle taholle heti alussa, koska väärälle osoitettu vaatimus viivästyttää asiaa.

• Katu, tori, puisto ja muut kunnan yleiset alueet: lähtökohtaisesti kunta. Tontinomistajalla voi kuitenkin olla kadun kunnossapito- ja puhtaanapitotehtäviä, erityisesti tontin kohdalla olevalla jalkakäytävällä.
• Jalkakäytävä tontin kohdalla: kadun kunnossapito kuuluu lähtökohtaisesti kunnalle, mutta tontinomistajan on yleensä huolehdittava tonttinsa kohdalla olevan jalkakäytävän lumen ja jään poistamisesta, liukkauden torjunnasta sekä liukkaudentorjuntaan käytetyn kiviaineksen poistamisesta. Velvollisuuteen voi kuulua myös lumivallien ja vedenpoistoreittien pitäminen avoinna. Kunta voi päätöksellään ottaa tontinomistajan kunnossapitotehtäviä vastuulleen. Pyörätien ja rakenteellisesti erottamattoman yhdistetyn jalankulku- ja pyörätien kunnossapito kuuluu lähtökohtaisesti kunnalle (laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta 4 ja 8 §).
• Maantie: tienpitäjä.
• Yksityistie: tiekunta, jos sellainen on perustettu. Muussa tapauksessa tienpidosta huolehtivat tieosakkaat (yksityistielaki 560/2018).
• Taloyhtiön piha ja kulkuväylät: asunto-osakeyhtiö, koska yhtiö vastaa kunnossapidosta siltä osin kuin se ei kuulu osakkeenomistajalle (asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 2 §).
• Kaupan, toimiston tai muun yrityksen piha ja parkkipaikka: kiinteistön omistaja tai haltija. Jos kauppa toimii vuokralla, vuokrasopimuksessa on voitu sopia, kumpi hoitaa pihan.
• Omakotitalon piha: talon omistaja.

Jos et tiedä, kenen alue on, kysy kunnan kadunpidosta, isännöitsijältä tai kiinteistön omistajalta.
 

Ulkoistetun lumityön vastuunjako

Moni taloyhtiö, kauppa ja kunta ostaa aurauksen ja hiekoituksen ulkopuoliselta huoltoyhtiöltä tai urakoitsijalta. Kunnossapidon ulkoistaminen ei sellaisenaan vapauta alueesta vastaavaa tahoa sen lakisääteisistä velvollisuuksista tai mahdollisesta vahingonkorvausvastuusta. Vastuun arvioinnissa merkitystä on kuitenkin kunnossapitosopimuksen sisällöllä, tehtävien tosiasiallisella jakautumisella sekä sillä, onko toimeksiantaja huolehtinut asianmukaisesti tehtävien järjestämisestä ja valvonnasta.

Myös huoltoyhtiö voi joutua korvausvastuuseen oman huolimattoman toimintansa perusteella. Vahingonkärsijän kannattaa selvittää sekä alueesta vastaava taho että kunnossapitourakoitsija. Korvausvastuun jakautuminen ja mahdollinen takautumisvaatimus ratkaistaan tapauskohtaisesti.

Useamman korvausvelvollisen yhteisvastuusta säädetään vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:ssä ja keskinäisestä vastuunjaosta sekä takautumisoikeudesta saman luvun 3 §:ssä. Urakoitsijan ja toimeksiantajan väliseen vastuuseen voivat vaikuttaa myös niiden välisen sopimuksen ehdot. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2007:62 käsitellyt kiinteistön turvallisuusvelvoitteiden järjestämistä ja valvontaa tilanteessa, jossa kiinteistönhoitoa oli annettu huoltoyhtiön tehtäväksi.

Esimerkki: Taloyhtiö on ostanut lumityöt huoltoyhtiöltä, joka jättää pihan hiekoittamatta kahtena jäisenä aamuna. Liukastunut vierailija vaatii korvausta taloyhtiöltä. Taloyhtiön mahdollinen korvausvastuu arvioidaan sen kunnossapito- ja turvallisuusvelvoitteiden perusteella. Huoltoyhtiö voi myös olla vastuussa omasta laiminlyönnistään. Jos taloyhtiö joutuu maksamaan korvausta, sen mahdollinen oikeus vaatia hyvitystä huoltoyhtiöltä riippuu muun muassa kunnossapitosopimuksesta ja huoltoyhtiön menettelystä.

Millä perusteella vastuu syntyy

Kunnossapidon laiminlyönnistä vastataan tuottamuksen perusteella. Korvausvastuu syntyy, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti tai tuottamuksesta eli huolimattomuudesta (vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §).

Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä aiheuttaa työssään virheellään tai laiminlyönnillään. Työnantajavastuu voi koskea myös sellaista itsenäistä yrittäjää, joka toimeksiantosuhteen pysyvyyden, työn laadun ja muiden olosuhteiden perusteella rinnastetaan työntekijään (vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §). Kunnossapidosta ei ole säädetty ankaraa, huolimattomuudesta riippumatonta vastuuta.

Kunta ja valtio vastaavat kunnossapidosta samoin perustein kuin työnantaja, koska kunnossapito ei ole julkisen vallan käyttöä. Lievempi arviointitapa, jossa vastuu syntyy vain, jos tehtävälle kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu, koskee julkisen vallan käyttöä, kuten viranomaispäätöksiä (vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §). Sitä ei yleensä sovelleta käytännön lumi- ja korjaustöihin.

Korvausta vaativan on näytettävä kunnossapidon puute, vahinko ja niiden välinen syy-yhteys (oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §). Kunnossapitäjälle ei ole yleisesti säädetty olettamaa huolimattomuudesta.

Asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 6 §:ssä säädetään yhtiön vahingonkorvausvastuusta tilanteessa, jossa yhtiö on myötävaikuttanut lain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen ja aiheuttanut siten vahinkoa. Jos vahinko on aiheutettu rikkomalla asunto-osakeyhtiölakia muulla tavalla kuin pelkästään rikkomalla lain 1 luvun säännöksiä toiminnan keskeisistä periaatteista tai rikkomalla yhtiöjärjestystä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei yhtiö osoita menetelleensä huolellisesti. Olettama ei kuitenkaan sovellu automaattisesti kaikkiin taloyhtiön piha-alueella sattuneisiin vahinkoihin. Kunnossapitäjän on puolestaan näytettävä ne vastuusta vapauttavat seikat, joihin se vetoaa.
 

Mitä kunnossapidolta voidaan vaatia

Kunnossapitäjältä ei vaadita, että alue on joka hetki täysin turvallinen. Sen on pidettävä alue olosuhteisiin nähden kohtuullisessa kunnossa. Arviossa merkitsevät erityisesti:

• liikenteen määrä ja alueen käyttö, esimerkiksi suojatie, koulun piha tai kaupan sisäänkäynti
• sääennuste ja se, oliko liukkaus tai sulamisvesi ennakoitavissa
• vuorokaudenaika, sillä kunnossapito ei rajoitu päivään, jos aluetta käytetään myös varhain aamulla tai illalla
• se, kuinka kauan puute oli ollut olemassa ja oliko siitä ilmoitettu
• se, oliko vaarasta varoitettu, jos sitä ei voitu heti korjata.

Esimerkki: Kunnan suojatie on jäinen kello kuudelta aamulla, kun ihmiset lähtevät töihin. Jäätävä sää oli ennustettu edellisenä iltana, mutta suojatietä ei ole hiekoitettu. Kunnan laiminlyönti voidaan tällöin katsoa todennäköiseksi.

Poikkeuksellinen sää ei vapauta automaattisesti. Pelkkä lumisade tai jäätävä sade ei poista vastuuta. Ratkaisevaa on, olisiko vastuullinen voinut kohtuullisilla toimilla torjua vaaran ajoissa. Jos liukkaus syntyi aivan äkillisesti juuri ennen vahinkoa, vastuu voi jäädä syntymättä.
 

Oma huolellisuus ja varoitukset

Kulkijan on varauduttava talveen ja näkyviin vaaroihin. Jos kaatumiseen vaikuttivat esimerkiksi selvästi liukkaat kengät, oikaiseminen hoitamattoman alueen poikki tai varoituksen huomiotta jättäminen, korvausta voidaan kohtuuden mukaan alentaa tai se voi jäädä kokonaan saamatta (vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §). Pieni huolimattomuus ei kuitenkaan yleensä vie koko korvausta, vaan arvio tehdään kokonaisuutena.

Esimerkki: Kaupan parkkipaikan kuoppa on merkitty kartioilla ja nauhalla, mutta kulkija astuu nauhan yli ja kaatuu. Varoitus on annettu, joten kulkijan oma menettely voi alentaa korvausta tai johtaa siihen, ettei sitä makseta lainkaan.

Varoitus ei silti korvaa korjaamista. Jos vaarallinen kohta olisi voitu korjata nopeasti, pitkään paikallaan ollut kyltti ei yksin vapauta vastuusta.
 

Kun vahinko sattui työmatkalla tai autolle

Jos liukastuit tavanomaisella asunnon ja työpaikan välisellä matkalla, kyse voi olla työtapaturmasta (työtapaturma- ja ammattitautilain 23 §:n 1 kohta). Silloin haet korvauksen ensin työnantajan tapaturmavakuutuksesta. Vakuutuslaitos voi periä maksamansa korvauksen siltä, joka on vahingosta korvausvastuussa, mutta yksityishenkilöltä vain, jos tämä aiheutti vahingon tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella (270 §).

Jos auto tai polkupyörä vaurioituu kuopassa, kyse on esinevahingosta. Vastuu arvioidaan samalla tavalla: oliko kuoppa ollut tienpitäjän tiedossa tai havaittavissa niin kauan, että se olisi pitänyt korjata tai merkitä.
 

Näyttö ja asiakirjat

Kunnossapidon puute on usein vaikein näytettävä asia. Kokoa nämä mahdollisimman pian:

• valokuvat tai video paikasta heti tapahtuman jälkeen, kuopasta myös mittakaavan kanssa
• säätiedot tapahtumapäivältä ja sitä edeltäviltä päiviltä
• todistajien nimet ja yhteystiedot
• hoitoasiakirjat tai korjaamon arvio
• kunnossapitäjältä pyydettävä kunnossapitopäiväkirja tai muu selvitys siitä, milloin alue on viimeksi aurattu ja hiekoitettu
• tieto kunnossapitourakoitsijasta ja tarvittaessa urakkasopimuksen kunnossapitotaso
• aiemmat ilmoitukset samasta viasta, esimerkiksi kunnan palautejärjestelmästä.

Pyydä kunnossapitotiedot kirjallisesti. Vastapuolen omat kirjaukset ovat usein paras näyttö siitä, oliko alue hoidettu.
 

Vaatimus ja määräaika

Tee vahingon kärsineenä yksilöity kirjallinen vaatimus alueesta vastaavalle: missä ja milloin vahinko sattui, mikä alueessa oli vialla, mitä vahinkoa syntyi ja paljonko vaadit. Vastapuoli siirtää vaatimuksen usein vastuuvakuutuksensa vakuutusyhtiölle.

Henkilövahingon korvausvaatimus vanhenee kolmessa vuodessa siitä, kun sait tietää tai sinun olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta, eikä henkilövahingossa ole kymmenen vuoden takarajaa. Esinevahingossa vanhentuminen on katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut vahinkotapahtumasta. Vanhentuminen katkeaa vaatimuksella, josta ilmenee sen peruste ja määrä (velan vanhentumisesta annetun lain 7 ja 10 §).
 

Milloin juristista on hyötyä

Juristista on hyötyä, kun vamma on vakava, vastuullinen kiistää laiminlyönnin tai vastuu jakautuu kunnan, kiinteistön haltijan ja urakoitsijan kesken. Juristi selvittää, kenen vastuulla alue oli, ja pyytää kunnossapitopäiväkirjat ja urakkasopimuksen. Hän arvioi, riittääkö näyttö ja paljonko oma huolimattomuus voi alentaa korvausta.

Hän laatii yksilöidyn vaatimuskirjeen, neuvottelee vakuutusyhtiön kanssa ja arvioi ennen kannetta kuluriskin ja oikeusturvavakuutuksen kattavuuden.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

Vastaako kunta aina, jos kaadun kunnan kadulla?

Ei. Kunta vastaa vain, jos se on laiminlyönyt olosuhteiden edellyttämän kunnossapidon ja laiminlyönti aiheutti vahingon. Jos liukkaus syntyi äkillisesti juuri ennen kaatumista, kunta ei välttämättä ole voinut ehtiä torjua sitä.

Kuka vastaa, jos kaadun kaupan parkkipaikalla?

Yleensä kiinteistön omistaja tai haltija. Jos kauppa on vuokralla, vuokrasopimuksessa on voitu sopia, että kauppa hoitaa pihan. Osoita vaatimus kauppaan ja pyydä, että se välittää sen pihasta vastaavalle, jos vastuu ei ole sillä.

Saako korvausta, jos alueella oli varoituskyltti?

Varoitus on osa kunnossapitoa. Jos kuljit selvästi varoitetun alueen läpi, korvaus voi alentua tai jäädä kokonaan saamatta. Varoitus ei kuitenkaan korvaa korjaamista, jos vaara olisi voitu poistaa nopeasti.

Pitääkö kunnossapitäjän myöntää laiminlyönti, jotta saan korvausta?

Ei. Jos vastapuoli kiistää vastuunsa, käräjäoikeus ratkaisee asian näytön perusteella. Siksi kuvat, säätiedot ja vastapuolen kunnossapitokirjaukset kannattaa hankkia heti.