» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Syyttäjän mukaan henkilö X oli saanut 14-vuotiaan tyttärensä ryhtymään seksuaaliseen tekoon hieromalla ja silittelemällä A:ta ja saanut A:n tyydyttämäään X:ää sukupuolielimestä. Tekoon ryhtyminen oli aiheutti vahinkoa A:n kehitykselle. Hän oli myös muun muassa kysynyt, halusiko A seksuaaliseen kanssakäymiseen ja lyönyt A:ta avokämmenellä. Asianomistaja A vaati rangaistusta yhtyen syytteisiin ja vaati vahingonkorvausta tilapäisestä haitasta ja kärsimyksestä. A:n äidin ja koulukuraattorin kertomukset tukivat kertomusta, kun taas X:n puolison kertoman mukaan seksuaalisia tekoja ei olisi tapahtunut.
Käräjäoikeus tuomitsi X:n törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pahoinpitelystä ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja tuomitsi X:n lisäksi antamaan korvauksia A:lle. Hovioikeudessa katsottiin, että huonosti toimeen tulevat eronneet vanhemmat eivät saaneet A:ta keksimään tapahtumia totuudenvastaisesti. A ei kyennyt hovioikeudessa puhumaan oma-alotteisesti eikä kuuntelemaan hänen itsensä kirjallisesti esitettyjä muistiinpanoja.
Korkeimmassa oikeudessa todettiin, että A kertoi tapahtumista esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa, muttei myöhemmin suostunut kertomaan tapahtumista. Kyseessä oli sana sanaa vastaan, eikä seksuaaliselle teolle ollut ulkopuolisia todistajia. Kyseessä oli näytön uskottavuudesta ja näytön riittävyyden arvioinnista. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu, että henkilötodistelu otetaan vastaan suullisesti ja välittömästi. Vaikeneminen oikeudenkäynnissä heikentää vastaajan puolustusmahdollisuuksia, mutta toisaalta oli otettava huomioon vaikenemisen mahdolliset syyt. A:n tapahtumankuvaus muuttui eri vaiheissa, mutta muutokset voivat selittyä muun muassa mielentilan vaihteluilla, eikä kertomuksen muuttuminen vähentänyt luotettavuutta. Kuitenkin syytteitä vastaan esitettiin paljon vastanäyttöä, eikä A:n psyykkiset ongelmat johtuneet välttämättä seksuaalirikoksesta.
Kysymyksenä oli lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rikosasian näytön arvionnista ja asianomistajan esitutkintakertomuksen näyttöarvosta. Korkein oikeus totesi, ettei syytteitä puoltavan A:n kertomuksen, A:n äidin ja koulukuraattorin kertomukset riittäneet riittävän vahvaksi näytöksi. Useat seikat vähensivät A:n kertomuksen luotettavuutta, joten X:n ei katsottu syyllistyneen A:n seksuaaliseen hyväksikäyttöön eikä pahoinpitelyyn, joten X:n tuomio kumottiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa