» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Varatuomari P oli oikeudenkäynnissä asianosaisena ja vaati omatekemällään hakemuksella, että hovioikeuden lainvoimainen tuomio poistetaan. Hakemus jätetiin tutkimatta. Syynä sille oli, että P ei ollut käyttänyt hakemuksen laatimisessa oikeudenkäyntiasiamiestä, kuten oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentti edellyttää.
Korkein oikeus oli varannut P:lle tilaisuuden hankkia asiamies, joka täyttää oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentin mukaiset kelpoisuusvaatimukset. Asianajaja M toimitti hakemuksen Korkeimmalle oikeudelle P:n asiamiehenä, jossa hän ilmoitti toistavansa P:n hakemuksen perusteineen. M:n toimittamassa hakemuksessa pyydettiin, että Korkein oikeus ratkaisee, koskeeko velvollisuus käyttää oikeudenkäyntiasiamiestä tilanteessa, jossa kantelun tekijällä itsellään on myös lainkohdassa vaadittu kelpoisuus.
Korkein oikeus ratkaisi asian perustellen P:n omaa hakemusta sekä asianajaja M:n toimittamaa hakemusta. P:n hakemuksen osalta KKO totesi, että OK 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa lain 31 luvussa tarkoitetussa tuomivirhekantelua tai tuomionpurkamista koskevassa asiassa Korkeimmassa oikeudessa. Avustajapakolle on perusteet erityistilanteissa kuten muutoksenhakua koskevissa asioissa Korkeimmassa oikeudessa. Avustajapakko voi lain esitöiden mukaan toimia vähentäen sellaisia hakemuksia, jotka eivät voisi korkeimmassa oikeudessa edes menestyä. Siten asianosaisen oikeusturvakaan ei edellyttäisi sellaisen hakemuksen tekemistä. Lainvoiman saaneen tuomion purkamiseen liittyvässä asiassa tulisi kääntyä avustajan puoleen, joka arvioisi hakemuksen tekemisen tarpeellisuuden, parantaisi hakemuksen laatua, joka myös puolestaan edistää hakijan oikeusturvaa sekä hakemuksen käsittelyä korkeimmassa oikeudessa.
Tapauksessa oli siis kyse siitä, onko henkilö, joka on kelpoinen laatimaan ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa hakemuksen toisen puolesta, kelpoinen laatimaan sellaisen myös omassa asiassaan.
Korkeimman oikeuden mukaan asiamiespakko ei loukkaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin perustarkoituksessaan. Tämä on tilanne etenkin ylimääräisessä muutoksenhaussa, jossa asianosaisen asia on käsitelty jo yhdessä oikeusasteessa ja muutoksenhakukeinot ovat olleet hänen käytettävissään. Lain tarkoituksena on ollut, että ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen tarpeellisuuden arvioi ulkopuolinen oikeudenasiamiehen kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies objektiivisesti. Korkeimman oikeuden mukaan merkitystä ei siis ole sillä, onko hakija itsekin henkilö, jolla on oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuus tai muu oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö.
Korkein oikeus siis katsoo, että asiamiespakkoa tulee soveltaa ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla itsellään on kelpoisuus oikeudenkäyntiasiamiehenä toimimiseen. P:n on siis tullut hankkia itselleen oikeudenkäyntiasiamies ja koska hän on itse laatinut hakemuksensa, sitä ei voida tutkia.
Asianajaja M ei ollut siis itse laatinut hakemusta P:n puolesta eikä niin edes oltu väitetty. Asianajaja M:n toimittamaa asiakirjaa ei voitu pitää M:n laatimana, eikä M:ää siten voitu pitää OK 15:1.4:n tarkoittama asiamiehenä P:lle. Tästä johtuen Korkein oikeus katsoo, ettei P ole noudattanut täydennyskehotusta ja jättää siten M:n toimittaman hakemuksen tutkimatta. P:n hakemus jätetään tutkimatta. Korkein oikeus äänesti kannastaan.
Eri mieltä olleet oikeusneuvokset perustelivat eriävää kantaansa siten, että lähtökohtaisesti oikeudenkäyntiasian hoitamisessa asianosaisella on oikeus päättää, käyttääkö hän asiassaan oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa vai ajaako asiaansa tuomioistuimessa itse. OK 15:4.1 momentin mukainen asiamies- tai avustajapakko on perusteltua vain tietyissä rajatuissa tilanteissa, kuten tuomiovirhekantelussa tai tuomion purkamista koskevassa hakemuksessa Korkeimmassa oikeudessa. Oikeusneuvos tulkitsi lain sanamuotoa niin, että henkilöllä, joka itse täyttää lain edellyttämät kelpoisuusvaatimukset, ole estettä laatia itse kantelu- tai purkuhakemusta Korkeimmassa oikeudessa. Tähän hän vetoaa sillä, että lain tarkoituksena on ollut nimenomaa estää vailla oikeudellista koulutusta olevaa tekemästä itse hakemusta, josta tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse. Oikeusneuvos olisi tutkinut P:n hakemuksen, mutta kuitenkin hylännyt sen, sillä P ei ollut esittänyt tarpeeksi vahvoja perusteita hakemuksensa tueksi, jotta hänen tuomionsa voitaisiin poistaa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa