» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A:lle oli myönnetty maksuton oikeudenkäynti käräjäoikeuden käsitellessä häneen kohdistettuja syytteitä. A:lle määrättiin tämän yhteydessä oikeudenkäyntiavustajaksi asianajaja X. Käräjäoikeus päätyi lopulta tuomitsemaan A:n törkeästä pahoinpitelystä ja taposta kymmenen vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen, josta hän kuitenkin valitti hovioikeuteen. Hovioikeuden määräyksestä A:lle tehdyn mielentilatutkimuksen tulosten perusteella hovioikeus katsoi, että A oli toiminut tapauksessa vailla täyttä ymmärrystä ja tuomitsi A:n kuuden vuoden ja kuuden kuukauden mittaiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen.
Tapauksessa tuli tämän jälkeen kuitenkin ensisijaiseksi arvioinnin kohteeksi se, oliko hovioikeus toiminut oikein määrätessään X:lle A:n avustamisesta palkkioksi 1100 markkaa X:n vaatiman 4819 markan sijasta ja jättämällä tämän päätöksen perustelematta.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiavustajalla on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota ja kulujen korvausta määrättäessä on niiden määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon erityisesti asian laatu ja vaativuus, suoritetun työn laatu sekä se, onko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta. Edelleen saman pykälän 4 momentin mukaan oikeusministeriö antaa, neuvoteltuaan Suomen Asianajajaliiton kanssa, tarkemmat määräykset pykälässä tarkoitetuista palkkioista ja korvauksista.
Korkein oikeus huomioi asiaa harkitessaan, että hovioikeus ei ollut X:n palkkion suuruutta määrittäessään perustellut päätöstään sen osalta, mitkä X:n sille selvittämistä A:n auttamisesta aiheutuneista kuluista olivat hovioikeuden näkemyksen mukaan olleet korvauskelpoisia ja mitkä taas eivät. Korkein oikeus otti myös huomioon edellä mainitun oikeusministeriön määräyksen, jonka perusteella avustajan tavanomaisiksi toimiksi hovioikeudessa voitiin katsoa muun muassa tyytymättömyyden ilmoittaminen, muutoksenhakemuksen valmisteluun liittyvät tehtävät ja muutoksenhakemuksen laatiminen. Tämän lisäksi tiettyjä näistä poikkeavia päämiehen edun vaatimia toimenpiteitä oli saman määräyksen perusteella korvattavissa.
Edellä mainittujen seikkojen perusteella korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden X:lle määräämää palkkiota voitu pitää maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaisesti kohtuullisena. Korkeimman oikeuden mukaan myöskin A:n syyksi luetut rikokset olivat olleet siinä määrin vakavia, ettei X:n selvittämiä hänen edukseen tekemiä toimenpiteitä voitu pitää tarpeettomina. Tämän todettuaan korkein oikeus eritteli X:lle kuuluvat palkkiot ensin tavanomaisiin toimiin perustuviin korvauksiin ja sitten erillisiin korvauksiin. Tavanomaisiksi korvauksiksi korkein oikeus katsoi muun muassa käräjäoikeuden pöytäkirjan läpikäynnin sekä muutoksenhakemuksen laatimisen ja jättämisen hovioikeuteen. Erillisinä korkein oikeus katsoi X:lle korvattavaksi erilaisista neuvotteluista sekä A:n että muiden asiaan liittyneiden henkilöiden kanssa aiheutuneet kustannukset.
Edellä mainituilla perusteilla ja erittelyllä korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden tuomiota X:n palkkion määrän osalta siten, että se määräsi X:lle suoritettavaksi palkkiona A:n avustamisesta hovioikeudessa valtion varoista 3952,80 euroa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa