» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asianosaisena oikeudenkäynnissä ollut varatuomari P vaati hovioikeuden lainvoimaisen tuomion poistamista itse laatimallaan hakemuksella. Hakemus jätettiin tutkimatta, koska P ei ollut oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaisesti käyttänyt hakemuksen laatimisessa oikeudenkäyntiasiamiestä.
Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa lain 31 luvussa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa Korkeimmassa oikeudessa.
Säännöksen esitöissä avustajapakon käyttöönottamiselle on katsottu olevan perusteita eräissä erityistilanteissa, kuten ylimääräistä muutoksenhakua koskevissa asioissa Korkeimmassa oikeudessa. Avustajapakko voisi näissä asioissa vähentää sellaisia hakemuksia, jotka eivät voi menestyä ja joiden tekemistä asianosaisen oikeusturva ei siten edellytä. Lainvoimaisen tuomion purkamista haluavan asianosaisen olisi ensin käännyttävä lainoppineen avustajan puoleen, joka arvioisi hakemuksen tekemisen tarpeellisuuden. Silloin kun hakemuksen tekemiseen on aihetta, lainoppineen avustajan käyttäminen parantaisi hakemuksen laatua. Tämä edistäisi asianosaisen oikeusturvaa ja hakemuksen käsittelemistä Korkeimmassa oikeudessa.
Lain esitöissä ei ole otettu kantaa siihen tilanteeseen, että ylimääräistä muutoksenhakua hakevalla on oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:ssä tarkoitettu kelpoisuus toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana. Nyt käsiteltävässä tapauksessa oli kysymys nimenomaan siitä, onko henkilö, joka on kelpoinen laatimaan hakemuksen ylimääräistä muutoksenhakua koskevassa asiassa toisen puolesta, kelpoinen laatimaan sellaisen myös omassa asiassaan.
Korkein oikeus totesi, että asiamiespakko ei sinänsä loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Näin on erityisesti ylimääräisen muutoksenhaun osalta, jolloin asianosainen on saanut asiansa käsitellyksi vähintään yhdessä oikeusasteessa ja varsinaiset muutoksenhakukeinot ovat jo olleet hänen käytettävissään.
Asiamiespakkoa koskevan säännöksen keskeisenä tarkoituksena on edellä esitetyin tavoin ollut vähentää ilmeisen perusteettomien hakemusten tekemistä Korkeimpaan oikeuteen sekä parantaa aiheellisten hakemusten laatua ja siten edesauttaa hakemusten perusteiden asianmukaista arviointia. Se, että ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen tarpeellisuuden arvioi objektiivisesti asian suhteen ulkopuolinen, oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä lakimies, toteuttaa tätä lain tarkoitusta. Korkein oikeus totesi, että tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, onko hakijana itsekin oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuuden omaava henkilö tai muu oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö.
Säännöksen sanamuoto on tältä osin myös yksiselitteinen ja selvä. Siinä ei ole säädetty muita kuin viranomaisia koskevista poikkeuksista asiamiespakkoon. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, että asiamiespakkoa on sovellettava ylimääräisessä muutoksenhaussa myös henkilöihin, joilla on itsellään oikeudenkäyntiasiamieheltä edellytetty kelpoisuus. P:n olisi siten tullut hankkia itselleen kelpoisuusehdot täyttävä asiamies eikä hänen itsensä laatimaa hakemusta voitu tutkia.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa