» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli ensisijaisesti kyse siitä, oliko oikeuskanslerilla oikeutta hakea muutosta hovioikeuden päätökseen, jolla A:lle oli myönnetty lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta oli hylännyt A:n hakemuksen, jolla hän oli hakenut lupaa toimia oikeudenkäyntiavustajana. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta katsoi, että kokonaisuutena arvioiden A:n osaamisessa ja tavassa hoitaa oikeudenkäyntiavustajan tehtäviä oli ilmennyt vakavia ja toistuvia puutteita. Hovioikeus kumosi oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksen ja myönsi A:lle luvan toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana. Hovioikeus perusteli päätöstään sillä, ettei lupalakimieslain mukaista sopivuutta oikeudenkäyntiavustajan tehtäviin voitu tulkita siten, että se tarkoittaisi oikeudenkäyntiavustajan työssään osoittamia puutteita eikä tällä perusteella siten voitu hylätä päätöstä toimia oikeudenkäyntiavustajana. Oikeuskansleri haki muutosta hovioikeuden päätökseen korkeimmalta oikeudelta.
Korkeimmassa oikeudessa oli ensiksi ratkaistava kysymys siitä, oliko oikeuskanslerilla oikeus hakea muutosta kyseiseen hovioikeuden päätökseen. Korkein oikeus katsoi, ettei oikeuskanslerilla ollut oikeutta hakea muutosta oikeudenkäyntiavustajapäätökseen, eikä korkeimmalla oikeudella ollut siten velvollisuutta ottaa kantaa luvan myöntämiseen. Lupalakimieslaissa ei ole säädetty oikeuskanslerille muutoksenhakuoikeutta luvan harkintavaiheessa. Hänelle kuuluu vain jälkikäteinen kontrollointi lainmukaisuuden varmistamiseksi. Myöskään oikeuskanslerin velvollisuus yleisen laillisuusvalvonnan puitteissa puuttua hovioikeuden menettelyn tai laintulkinnan virheellisyyteen ei voi olla perusteena myöntää oikeuskanslerille oikeutta ylimääräiseen muutoksenhakuun lupalakimieslaissa säädetyä laajemmin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa