» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimmassa oikeudessa ilmeni liittyen A:n törkeään veropetokseen, kirjanpitorikokseen, väärennökseen ja törkeään petokseen, että A:lle olisi pitänyt viran puolesta määrätä puolustaja avustamaan häntä oikeudenkäynnissä.
Käräjäoikeudessa A tuomittiin törkeästä veropetoksesta, jonka hän on tehnyt yksityisenä elinkeinonharjoittajana veron välttämistarkoituksessa. A ei ollut ilmoittanut verotusta varten elinkeinotoimintansa tuloja (120 000 euroa) viiden vuoden ajanjaksolla. A ei ollut myöskään tehnyt arvonlisäveroa koskevia kuukausi-ilmoituksia, jotka olivat aiheuttaneet noin 30 000 euron arvonlisäveron määräämättä jättämisen. A oli tunnustanut osittain kirjanpitorikoksen, ja muun näytön perusteella hän oli laiminlyönyt kirjanpidon kokonaan vuosina 2002-2007. Väärennyksen ja törkeän petoksen osalta A myönsi syytteen ja tunnusti teon, jonka lisäksi käräjäoikeus teki muun näytön perusteella selvitetyksi, että A oli väärentänyt ennakkoperintärekisteriotteita ja verotodistuksia. A oli pyrkinyt saamaan taloudellista hyötyä, kun hän oli esittänyt toimeksiantajalleen S Oy:lle nämä väärennetyt todistukset, joka oli maksanut A:n yhtiölle sitten laskut arvonlisäverollisina. A oli aiheuttanut S Oy:lle menettelyllään yli 46 000 euron taloudellisen vahingon. Käräjäoikeus tuomitsi A:n vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja velvoitti tämän suorittamaan vahingonkorvauksena Verohallinnolle lähes 62 000 euroa sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Lisäksi hänet asetettiin liiketoimintakieltoon neljäksi vuodeksi.
Hovioikeudessa A valitti tuomiostaan, josta hovioikeus kuitenkin katsoi, ettei valituksen käsittelyä tullut jatkaa käräjäoikeuden ratkaisun ollessa selvä. Hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion voimaan.
Korkeimmassa oikeudessa A haki muutosta hovioikeuden päätökseen ja vetosi siihen, että hän ei saanut valituksessaan käyttää oikeusavustajaa, vaikka oikeus oikeusavustajan käyttämiseen kuuluu kaikille. Korkeimmassa oikeudessa keskityttiin siihen, onko hovioikeus saanut seuloa valituksen. Arvioinnissa tulee siten kiinnittää huomiota siihen, että A:lla ei ole ollut käsittelyn missään vaiheessa avustajaa.
Perustuslaissa on turvattu jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, johon kuuluu myös oikeus avustajaan. Rikosasioissa epäillyllä on esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä oikeus itse huolehtia puolustuksestaan. Jos epäilty pyytää puolustajaa, hänelle on se määrättävä, jos häntä epäillään tai hänelle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta tuomitaan enemmän kuin neljä kuukautta vankeutta tällaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen, tai jos hän on pidätettynä tai vangittuna. Epäillylle on myönnettävä puolustaja viran puolesta, jos hän ei kykene puolustamaan itseään tai siihen on joku muu erityinen syy.
Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on taattu jokaiselle oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai oikeudenkäyntiavustajan avulla. Korvausta oikeudenkäyntiapuun on saatavissa, kun se katsotaan oikeudenmukaiseksi. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa ilmaistaan myös sama periaate.
Tuomioistuinten tulee viran puolesta ottaa huomioon vastaajalle edulliset seikat rikosasian käsittelyssä oikeudenkäynnissä. Tuomioistuimen toiminta helpottuu myös, jos vastaaja ja syyttäjä ovat tasavertaiset ja vastaajan puoli osaa oma-aloitteisesti kiinnittää huomiota vastaajan kannalta edullisiin asioihin. Syytetty ei aina kykene itse henkilökohtaisesti puolustautumaan, jolloin tuomioistuimen on viran puolesta huolehdittava, että tälle määrätään puolustaja, jotta osapuolilla on tasavertaiset mahdollisuudet ajaa asiaansa oikeudenkäynnissä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun kyseessä on vakava rikos tai rikos, josta voidaan tuomita vankeutta, taikka monimutkainen rikosasia, puolustaja on tarpeellinen syytetyn oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseksi. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että on välttämätöntä asettaa erityiset vaatimukset sen suhteen, kun tarkastellaan, onko epäilty tai syytetty pätevästi luopunut oikeudestaan puolustajaan.
A ei ole käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistosta ilmenevin seikoin ilmoittanut haluavansa tai tarvitsevansa avustajaa. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä pidettyyn pöytäkirjaan ei oltu kirjattu, A:lle olisi erikseen selvitetty hänen oikeudestaan avustajaan. Asiassa Verohallintoa edustanut asianvalvoja vastauksessaan korkeimpaan oikeuteen väitti, että käräjäoikeuden puheenjohtaja on selvittänyt A:lle tämän mahdollisuudesta hankkia avustaja. Pöytäkirjasta ei kuitenkaan ilmene, että käräjäoikeus olisi harkinnut puolustajan määräämistä A:lle.
A:lle on vaadittu rangaistuista teoista, joista vähimmäisrangaistukset ovat neljä kuukautta vankeutta sekä huomattava vahingonkorvausvelvollisuus. Asiassa kyseessä olleet oikeuskysymykset ovat olleet monimutkaisia, joten puolustautuminen ilman asiantuntevaa apua on ollut haastavaa. Koska A:lla ei ole ollut oikeudenkäyntiavustajaa, hän on vahingokseen tunnustanut suurimman osan teoista, joista hän on ollut syytettynä. A olisi voinut vedota kirjalliseen näyttöön tai esittää todistelua, jotka olisivat toimineet hänen edukseen kun hän on osittain kiistänyt syytteen. Käräjäoikeus on langettanut tuomionsa perustuen syyttäjän ja verottajan puolelta esitettyyn henkilö- ja asiakirjatodisteluun sekä A:n osittaiseen syytteen myöntämiseen ja tunnustamiseen.
A on ollut heikommassa asemassa vastapuoliinsa nähden, kun asiaa on käsitelty käräjäoikeudessa. A:lla ei ole ollut kykyä valvoa omaa etuaan. A:lle olisi pitänyt tehdä selväksi, että hänen oikeuksiensa turvaaminen asiassa edellytti lainopillista asiantuntijaa ja koska olosuhteet ovat olleet sen kaltaiset, hänelle olisi tullut määrätä puolustaja viran puolesta. A ei selvästi ole ymmärtänyt tarvitsevansa oikeudellista apua. Tämän takia korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeus ei ole huolehtinut tarpeeksi A:n oikeudesta tasavertaiseen puolustautumiseen asiassa, joten asia ei ole toteutunut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaisesti. Näin ollen myöskään hovioikeus ei olisi saanut seuloa A:n valitusta. Hovioikeudella on pelkästään A:n hovioikeuteen tekemän valituksen perusteella ollut viran puolesta aihetta ottaa arvioitavaksi A:n kykeneväisyys huolehtia itse puolustuksestaan. Hovioikeuden menettely on ollut korkeimman oikeuden mukaan virheellistä. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus ei olisi saanut seuloa A:n valitusta ja asian käsittelyä on jatkettava käräjäoikeudessa, sillä A:lle tulee turvata oikeus asianmukaiseen puolustautumiseen ja määrätä hänelle viran puolesta puolustaja. Korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot, ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa