Minilex - Lakipuhelin

Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen kohtuullisuusharkinta - KKO:1995:193

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • Menettämisseuraamus

Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa A oli anastanut B:n 30 kilon painoisen perämoottorin, joka oli myöhemmin kuitenkin saatu häneltä takaisin. A oli rikoksen toteuttamiseksi ajanut omistamansa henkilöauton paikalle, jossa perämoottori sijaitsi ja kuljettanut tämän jälkeen moottorin autossaan pois. Auto oli myöhemmin takavarikoitu, ja virallinen syyttäjä vaati sitä menetettäväksi valtiolle rikoksentekovälineenä. Tapauksessa tuli juridiselta kantilta katsottuna arvioitavaksi, tuliko tämän kaltainen menettämisseuraamus tuomita vai voitiinko se katsoa olosuhteet huomioon ottaen A:n kannalta kohtuuttomaksi.

Rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentin mukaan menetetyksi voidaan tuomita rikoksen tekemiseen käytetty esine. Kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n ensinnäkin rangaistukseen anastuksesta. Menettämisseuraamuksen osalta kihlakunnanoikeus katsoi, että auton käyttäminen kyseessä olleen painoisen ja kokoisen moottorin anastamisessa oli tarpeellista, muttei täysin välttämätöntä. Toisin sanoen, moottori olisi ollut kihlakunnanoikeuden mukaan mahdollista anastaa myös käyttämättä autoa sen kuljettamiseen. Tästä johtuen kihlakunnanoikeus päätyi kumoamaan autoa koskeneen takavarikon ja määräsi sen palautettavaksi A:lle.

Virallinen syyttäjä valitti kihlakunnanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen menettämisseuraamusta koskevilta osin. Hovioikeus päätyi siihen, että auto oli tapauksessa katsottavissa rikoksentekovälineeksi, joka oli tuomittava valtiolle menetettäväksi. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että auton pääasiallinen käyttötarkoitus oli ollut anastetun moottorin kuljettaminen pois rikoksentekopaikalta, minkä lisäksi sillä oli muutoinkin moottorin laatu huomioon ottaen edistetty anastusrikoksen tekemistä.

A valitti valitusluvan saatuaan hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen vaatimuksenaan, että hovioikeuden tuomio kumottaisiin ja kihlakunnanoikeuden tuomio jätettäisiin menettämisseuraamusta koskevilta osin pysyväksi. Korkein oikeus otti tapausta harkitessaan ensinnäkin huomioon edellä mainitun säännöksen taustalla olevat esityöt, joiden mukaan menettämisseuraamuksen tuomitseminen on jätetty tuomioistuimen harkinnan varaan siksi, että sen tuomitseminen saattaa tietyissä tapauksissa olla suhteessa tehtyyn rikokseen nähden katsottavissa kohtuuttomaksi. Oikeuskäytännön nojalla korkein oikeus totesi vielä, että anastetun omaisuuden kuljettamiseen käytetty auto oli voitu tuomita valtiolle menetetyksi sellaisissakin tapauksissa, joissa kuljettaminen olisi ollut mahdollista ilman autoakin. Useissa tapauksissa auton kuljetukseen käyttämisen välttämättömyys oli ollut kuitenkin perusteena menettämisseuraamuksen tuomitsemiselle. 

Korkein oikeus totesi, että auton käyttäminen oli ollut A:n anastusrikoksessa moottorin koon ja painon vuoksi tarpeellista. Toisaalta korkein oikeus totesi, ettei A:lla ollut aikaisempaa rikosrekisterimerkintää, eikä hän ollut myöskään ilmeisesti hankkinut autoa rikoksen tekoa varten saatikka varustellut sitä tähän tarkoitukseen soveltuvaksi. Lisäksi auton arvo oli huomattavasti suurempi kuin anastetun moottorin uushankinta-arvo. Edelleen korkein oikeus lausui, että A sairasti lääkärintodistuksensa perusteella vakavaa masennusta. Edellä mainittujen tekijöiden nojalla ja ottaen lisäksi huomioon sen, että A oli vähävarainen ja suorittanut rikoksen vailla täyttä ymmärrystä, korkein oikeus päätyi siihen lopputulokseen, ettei menettämisseuraamuksen tuomitsemista voitu pitää kohtuullisena. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota kumoamalla hovioikeuden menettämisseuraamuksen osalta antaman päätöksen ja jätti asian siltä osin kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät tapaukset


 

Selaa lakitietoa