» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Vastaaja oli ollut jäsenenä viimeksi WinCapita-nimellä toimineessa klubissa ja sijoittanut siihen varoja. Klubin perustanut ja sen toimintaa hoitanut henkilö oli lainvoimaisesti tuomittu rangaistukseen törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Hänen oli katsottu erehdyttäneen tuhannet ihmiset sijoittamaan rahaa klubiin ja panneen toimeen rahankeräyksen pyramidipelin muodossa. Toiminnasta oli aiheutunut lukuisille henkilöille taloudellista vahinkoa ainakin 57 miljoonan euron arvosta. Vastaaja oli saanut sijoituksistaan tuottoja enemmän kuin hän oli sijoittanut klubiin. Hän oli siten saanut klubin perustajan rikoksista taloudellista hyötyä. Vastaaja ei kuitenkaan ollut tiennyt klubin perustajan tekemistä rikoksista.
Käräjäoikeus katsoi syyttäjän viittaaman hovioikeuden tuomion perusteella, että menettämisvaatimuksen perusteena olevat rikokset olivat tapahtuneet. Käräjäoikeus katsoi olevan riidatonta, että N oli hyötynyt A:n tekemästä rikoksesta saamalla siitä taloudellista hyötyä vaatimuksessa kuvatulla tavalla. Käräjäoikeuden mukaan N:n vilpittömällä mielellä ei ollut merkitystä, koska konfiskaatiovaatimus voidaan menestyksekkäästi kohdistaa myös vilpittömässä mielessä olleeseen rikoksesta hyötyneeseen. Käräjäoikeus totesi, että 3 menettämisseuraamuksen kohtuullistamista puoltaisi se, että menettämisseuraamuksen maksaminen pelkästään kuukausituloilla tuottaa N:lle vaikeuksia. Vahvasti menettämisseuraamuksen kohtuullistamista vastaan puhui se, että N:n saama hyöty on samalla ollut jonkun toisen henkilön tappiota ja että valtio pyrkii perimään rikoshyödyt voidakseen palauttaa ne vahinkoa kärsineille. Käräjäoikeus päätyi katsomaan, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei ollut kohtuutonta, ja velvoitti N:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 16 500 euroa.
Hovioikeus alensi tuomittua määrää kolmasosalla vaaditusta ja velvoitti N:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 11 000 euroa. Menettämisseuraamusta vastaan hovioikeus totesi puhuvan sen, että rikoksella aiheutettu vahinko yleensä määrätään korvattavaksi kokonaisuudessaan ja että tässä tapauksessa on tarkoitus menettämisseuraamuksen täytäntöönpanolla kerätä varoja vahinkoa kärsineiden hyvittämiseen. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kohtuullistamisen puolesta puhuvat seikat olivat painavammat kuin kohtuullistamista vastaan puhuvat seikat.
Kohtuullistamista puoltavina seikkoina voidaan pitää N:n vilpitöntä mieltä ja etenkin hänen huonoa taloudellista asemaansa. Kysymys on kuitenkin rikoksen tuottamasta hyödystä, joka pääsääntöisesti on tuomittava valtiolle menetetyksi. Hyöty on lisäksi peräisin harvinaisen laajamittaisesti toimeenpannuista tahallisista ja vakavista rikoksista. Kohtuullistamisen puolesta tulisi siksi esittää poikkeuksellisen painavia syitä. Kun otetaan lisäksi huomioon muut edellä todetut kohtuullistamisen edellytysten arviointiin vaikuttavat seikat, Korkein oikeus katsoo rikoslakiin perustuvan kokonaisarvioinnin lopputuloksena, että kohtuullistamisen puolesta esitetyt perusteet eivät ole riittävän painavia, jotta menettämisseuraamuksen kohtuullistaminen olisi perusteltua.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota niin, että N tuomitaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 16 500 euroa. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa