» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse kokonaan suorittamatta jääneen yhdyskuntapalvelun muuttamisesta vankeusrangaistukseksi ja vankilassaoloajan laskemisesta. Valituksessa käräjäoikeuden katsottiin rangaistusta määrätessä toimineen ilmeisen virheellisesti.
A oli tuomittu käräjäoikeudessa 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, josta oli vähennetty 2 kuukauden 23 päivän vapaudenmenetysaika. Loppuosa rangaistuksesta, 5 kuukautta 7 päivää, tuomittiin suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna vankeuden sijaan. Yhdyskuntapalvelun pituus oli 130 tuntia. Syyttäjä vaati ja käräjäoikeus myöhemmin muunsi A:lle määrätyn yhdyskuntapalvelun, jonka suorittamista hän ei ollut lainkaan aloittanut, 5 kuukaudeksi 7 päiväksi vankeutta.
A vaati purkuhakemuksessaan Korkeimmalta oikeudelta yhdyskuntapalvelurangaistuksen muutamista 8 kuukauden vankeusrangaistukseksi ja vapaudenmenetysajan vähentämistä tästä rangaistuksesta. Vankilassaoloaika muodostuisi silloin lyhyemmäksi kuin käräjäoikeuden ratkaisussa, sillä A oli vankeinhoidollisesti ensikertalainen. A:n mukaan käräjäoikeuden ratkaisu perustui ilmeisen väärään lain soveltamiseen.
Korkeimmassa oikeudessa tarkasteltiin kysymystä siitä, miten vapaudenmenetysaika on otettava huomioon muunnettaessa yhdyskuntapalvelua vankeudeksi ja onko käräjäoikeuden tuomio perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen.
Korkeimman oikeuden käytännön mukaan muunnettaessa yhdyskuntapalvelusta suorittamatta olevaa osaa takaisin vankeudeksi on noudatettava samaa muuntosuhdetta, jota on käytetty yhdyskuntapalvelua määrättäessä. Jos yhdyskuntapalvelua ei ole lainkaan aloitettu, kuten A:n kohdalla, muunnettava vankeusrangaistus olisi sama rangaistus, jonka sijasta yhdyskuntapalvelua alun perin tuomittiin. Tuomioistuin vähentää määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta sen ajan, jonka tuomittu on kyseisten rikosten johdosta ollut vapautensa menettäneenä. A:n kohdalla yhdyskuntapalvelu olisi siten tullut muuntaa 8 kuukauden vankeudeksi ja siitä vähentää aiempi vapaudenmenetysaika.
Lainvoiman saanut tuomio voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Yhdyskuntapalvelusta annetun lain säännökset eivät kuitenkaan täsmällisesti määritä sitä, miten tuomioistuimen on muunnettava yhdyskuntapalvelu vankeudeksi ja miten vapaudenmenetysaika tulee tällöin ottaa huomioon. Kuitenkin, muuntamisen tarkoituksena ei ole ollut, että yhdyskuntapalvelun suorittamatta jättäminen tai sen osittainen suorittaminen voisivat johtaa kokonaisuudessaan alkuperäistä tuomiota ankarampaan rangaistukseen. Jos yhdyskuntapalvelua ei ole lainkaan suoritettu, muuntamisessa on lähtökohtaisesti päädyttävä alun perin tuomittuun rangaistukseen. Vankeusrangaistuksen ankaruus on arvioitava sen mukaan, kuinka pitkän ajan tuomitun on tosiasiallisesti suoritettava rangaistustaan vankilassa. Rikosasian vastaajan on tosiasiallisesti saatava hyvitys vapaudenmenetysajastaan.
Korkein oikeus toteaa, ettei lopputulos, jossa tosiasiallinen vankeudessa suoritettava aika pitenee yhdyskuntapalveluksen määräämisen ja sen takaisin muuntamisen seurauksena, kuten A:n kohdalla on käynyt, ole hyväksyttävä. Tämän vuoksi käräjäoikeuden tuomiota voidaan pitää lainsäädännön ja oikeuskäytännön vuoksi ilmeisen virheellisenä.
Korkein oikeus purki käräjäoikeuden tuomion ja oikaisi sitä. A:lle määrätty 130 tunnin yhdyskuntapalvelurangaistus muutettiin 8 kuukaudeksi vankeutta, josta tehtiin 2 kuukauden 23 päivän vähennys aiemman vapaudenmenetysajan vuoksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa