» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa tuomioistuimissa
Tapauksessa oli arvioitavana tilanne, jossa A oli toiminut kehitysvammaisen sisarensa B:n edunvalvojana ja oli päämiehensä, eli sisarensa, varoja omiin tarkoituksiinsa käytettyään ilmoittanut kyseiset varat vuositileissä saatavina itseltään. Tuomioistuimet arvioivat käsittelyn edetessä sitä, oliko A syyllistynyt luottamusaseman väärinkäyttöön tapauksen ilmentäessä edunvalvontatilannetta. Tapausta käsiteltäessä ajankohtaistui myös sen arviointi, oliko A mahdollista jättää rangaistukseen tuomitsematta teosta, jonka tunnusmerkistön voitiin muutoin katsoa täyttyneen. Tuomioistuimen on mahdollista määrätä täysi-ikäiselle henkilölle edunvalvoja esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa henkilö ei kykene sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi valvomaan etujaan ja huolehtimaan asioistaan itse, eivätkä ne myöskään muulla tavalla tule asianmukaisesti hoidetuiksi. Edunvalvojana voi toimia henkilön läheinen, ystävä tai sukulainen, kuten tapauksessa, jos hänen taitojansa ja kokemustaan voidaan pitää tehtävään riittävinä. Tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä tehtävään myös yleisen edunvalvojan.
Käräjäoikeus vapautti A:n edunvalvojan tehtävästä 20.12.2002 maistraatin A:n kyseiseen tehtävään sopimattomuutta koskevan hakemuksen nojalla. A esitti syyksi rahan lainaamiseen taloudellisen ahdinkotilansa ja mahdottomuuden saada velkaa pankista. Käräjäoikeus katsoi A:n olleen asemassa, joka velvoitti hänet huolehtimaan päämiehensä asioista.
Luottamusaseman väärinkäyttöä säännellään rikoslain 36 luvun 5 §:ssä, jonka mukaan henkilö voidaan tuomita kyseisestä rikoksesta, jos hän väärinkäyttää luottamusasemaansa tietyllä tavalla silloin, kun hänen tehtävänsä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita. Teon tunnusmerkistön voidaan katsoa täyttyvän, jos henkilö väärinkäyttää asemaansa ryhtyen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta tai jättää tehtävänsä joko kokonaan tai osittain suorittamatta. Toimiessaan mainituilla tavoilla henkilön tulee lisäksi aiheuttaa vahinkoa henkilölle, jonka asioita hän hoitaa. Henkilö voidaan tuomita teosta sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeuteen.
Käräjäoikeus katsoi, että luottamusaseman väärinkäytön osalta sellaiseen toimeen ryhtymisellä, johon edunvalvojalla ei ole oikeutta voitiin tarkoittaa esimerkiksi toimea, joka kuuluu tekijän toimivallan piiriin ja johon hänen on mahdollista ryhtyä niin, että toimi sitoo päämiestä. Rangaistavana pidettiin toimivaltuuksien selvää ja vilpillistä ylittämistä, liittyen yleensä oikeustoimiin. Tapauksessa toimen katsottiin kuuluvan edunvalvojan toimivaltaan, kun toimivallan katsottiin kattavan rahalainan antamisesta päättämisen. A:n ei olisi tullut kuitenkaan edustaa päämiestään ollessaan itse vastapuolena. Näin ollen voitiin katsoa, että A oli varoja itselleen lainaamalla ylittänyt toimivaltansa. Tapauksessa pidettiin luottamusaseman väärinkäytön edellyttämän vahingon aiheuttamisen osalta riittävänä, että välitön vaara taloudellisesta vahingosta oli B:lle olemassa, kun huomioitiin myös A:n oma taloudellinen asema ja, ettei lainalla kyseisen aseman vuoksi ollut turvaavaa vakuutta. A oli lainannut sisarensa varoja useaan kertaan aikavälillä 31.8.2000–31.12.2001 ja toimintaa voitiin pitää toistuvana sen jatkuessa myös holhousviranomaisen antamasta muistutuksesta ja velkojen takaisin maksuun kehottamisesta huolimatta. A oli ollut myös itse tietoinen toimivaltansa ylittämisestä, minkä vuoksi tekoa voitiin pitää tahallisena. Käräjäoikeus tuomitsi A:n sakkorangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä. Vaikka A valitti tuomiosta edelleen hovioikeuteen syytteen hylkäämistä vaatien, ei hovioikeus muuttanut käräjäoikeuden antamaa tuomiota.
Käsittely korkeimmassa oikeudessa
A:lle myönnettiin hovioikeuden tuomiota koskeva valituslupa korkeimpaan oikeuteen, johon valittaessaan hän vaati jälleen syytteen hylkäämistä. Virallinen syyttäjä ilmoitti jättävänsä vastauksen antamatta. Korkein oikeus käsitteli tapausta huomioimalla sen, mitä edunvalvojalta voidaan yleensä vaatia. Edunvalvojalla katsottiin muun muassa olevan velvollisuus pitää omat varansa päämiehensä varoista erillään, huolehtia päämiehen oikeuksista tunnollisesti ja edistää hänen parastaan.
Korkein oikeus piti riidattomana sitä, että A oli edunvalvojana ryhtynyt toimeen, johon hänellä ei ollut oikeutta, kun A ei myöskään itse kieltänyt lainvastaista toimintaansa ja myönsi taloudellisen ahdinkonsa vaikuttaneen asiaan. Korkein oikeus tulkitsi vahinkona tapauksessa jo väliaikaisesti ilmenneen tappion vaaran. Lisäksi huomioitavaksi tuli, että A oli ryhtynyt kehotuksista huolimatta velkojensa takaisinmaksuun vasta elokuussa 2002. Luottamusaseman väärinkäytöltä vaaditaan yleisesti ottaen tahallisuutta ja tapauksen suhteen korkein oikeus arvioi, että A:n oli täytynyt ymmärtää toimineensa päämiehensä etujen vastaisesti. Korkein oikeus päätyi edellä mainitut seikat huomioiden samaan lopputulokseen kuin alemmat oikeusasteet, eli siihen, että A syyllistyi luottamusaseman väärinkäyttöön varoja päämieheltään mainitulla tavalla lainatessaan.
Korkein oikeus jätti A:n kaikesta huolimatta rangaistukseen tuomitsematta vedoten siihen että, rangaistukseen tuomitseminen voidaan jättää tekemättä esimerkiksi silloin, jos rikosta voidaan sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä tai rangaistusta kohtuuttomana taikka tarkoituksettomana. Tapauksen osalta huomioitiin näin ollen A:n elämäntilanne, johon sisältyivät avioero, aviopuolison konkurssi, äidin kuolema, joka oli johtanut hänet huolehtimaan sisarensa edunvalvonnasta sekä edunvalvonnasta johtunut irtisanoutuminen töistä. Lisäksi merkitystä annettiin sille, että A:n velaksiotot olivat avoimia ja päämiehelle kuuluvat saatavat oli merkitty edunvalvojan vuositileihin. A oli maksanut velat myöhemmin korkoineen myös takaisin. Korkein oikeus jätti hovioikeuden tuomion, rangaistukseen tuomitsematta jättämistä koskevaa muutosta lukuun ottamatta, muilta osin pysyväksi. Tapauksen kannalta voidaan yleisesti ottaen pitää olennaisena sitä, että vaikka rikoksen tunnusmerkistön katsottiin täyttyvän, oli rangaistus mahdollista jättää tuomitsematta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa