» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa itävaltalainen yhtiö oli lähettänyt lukuisille suomalaisille tavaramerkin haltijoille kirjeen, jonka otsikossa oli viitattu vastaanottajan tavaramerkin rekisteröintiin. Kirjeessä oli kuvattu vastaanottajan tavaramerkki ja sen rekisteröintitiedot. Siinä oli esitetty vastaanottajan maksettavaksi maksua, jonka maksamiseksi kirjeeseen oli liitetty myös esitäytetty tilisiirtolomake eräpäivämerkinnöin. KKO:n tuli selvittää, että onko A kirjeen lähettämisestä vastuussa olevana syyllistynyt syytteessä kuvatulla menettelyllä törkeään petokseen, niin kuin alemmat oikeudet ovat katsoneet.
Petoksesta tuomitaan rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Mainitun luvun 2 §:n mukaan petosta on pidettävä törkeänä muun muassa silloin, kun siinä tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Petoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on keskeistä se, onko tekijän menettelyä pidettävä erehdyttämisenä. Erehdyttäminen tapahtuu tyypillisimmin esittämällä jokin valheellinen asianlaita. Erehdyttäminen voi kuitenkin olla myös muuta sellaista suhtautumista, joka asianomaisessa tilanteessa on omiaan johtamaan toista harhaan.
Kirjettä tarkasteltaessa huomio kiinnittyi ensiksi sen vasemmassa yläkulmassa olevaan, tummalla ja verrattain isolla kirjasintyypillä painettuun otsikkoon ”tavaramerkki/varumärke”, jonka alla oli tummalla pohjalla vaalea teksti ”tavaramerkkinne rekisteröinti”, ja sen jälkeen vaalealla pohjalla isolla tummalla kirjasintyypillä ”kausi 2004 - 2007”. Kirjeessä oli tämän jälkeen huomattavan suurikokoinen vastaanottajan tavaramerkin kuva sekä tavaramerkin rekisteröimistiedot. Lisäksi kirjeessä oli tummalla, isolla tekstillä ja kehystettynä painettuna rahamäärä 587 euroa. Kirjeen alaosan muodosti esitäytetty tilisiirtolomake, jonka oikeassa ylälaidassa oli tummalla pohjalla erottuva teksti ”maksettava/betalas” ja jossa maksun aiheelle varatussa tietokentässä oli yksilöintinä esitetty ”asianumero/referensnummer” sekä sen alle painettu numero- ja kirjainsarja.
Kirjeen alussa otsikon alapuolella oli pienellä vaalealla tekstillä ilmaisut ”tarjous - julkaisu” ja ”sopimuksen hyväksyminen”. Sanotun maksuvaatimuksen yläpuolella luki erittäin pienellä vaalealla tekstillä ”maksu/tarjous rekisteröinnin julkaisemisesta”. Tavaramerkin kuvan alla oli hyvin pienellä ja vaalealla kirjasintyypillä teksti ”pyydämme maksamaan summan ennen 15.5.2004, mikäli hyväksytte tämän julkaisun kaudelle 2004 - 2007”, jossa kuitenkin päivämäärät ja vuosiluvut oli esitetty suuremmalla ja tummemmalla kirjasintyypillä. Tämän perässä oli niin ikään hyvin pienellä ja vaalealla kirjasintyypillä teksti ”tietoja tästä tarjouksesta; katso kääntöpuoli”, sekä maininta ”tämä julkaisu ei korvaa virallista tavaramerkin suojarekisteröintiä”.
Yhtiön ylläpitämän palvelun esittelyn sijasta kirjeen etusivun ulkoasu oli muotoiltu niin, että siinä oli keskeisellä ja erottuvimmalla sijalla vastaanottajalle kuuluvan tavaramerkin esillepano sekä vastaanottajalle laskua muistuttavassa muodossa, asianumeroin ja esitäytetyn tilisiirtolomakkeen kera osoitettu maksuvaatimus. Kirjeen etusivulla vastaanottajan huomio kiinnitettiin informaation asettelulla, kirjasintyypeillä ja tummennuksilla sellaisiin seikkoihin, joista ensisijaisesti oli omiaan syntymään käsitys tai mielikuva siitä, että kysymys olisi vastaanottajan tavaramerkkiä koskevasta rekisteröinnistä tietyllä ajanjaksolla.
Kirjeessä oli mainittu myös siitä, että kysymyksessä on tarjous tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisesta ja ettei julkaisu korvaa virallista tavaramerkin rekisteröintiä. Nämä tiedot oli kuitenkin esitetty toisistaan irrallisina ja pienellä tekstillä niin, että vastaanottajan huomion kiinnittyminen niihin oli epätodennäköistä ja edellytti tarkkaa perehtymistä asiakirjaan, jonka ulkoasu muutoin oli antanut vaikutelman vastaanottajan tavaramerkkiä koskevasta laskusta. Sinänsä ei ole poikkeuksellista, että markkinointitarjouksiin liitetään samalla lasku ja tilisiirtolomake, jolla palvelu voidaan tilata ja maksaa, jos vastaanottaja pitää sitä itselleen hyödyllisenä.
KKO katsoi, että kirje oli sisällöltään ja ulkoasultaan laadittu tavalla, joka oli ollut omiaan antamaan vastaanottajalle harhaanjohtavan käsityksen siitä, että kysymys olisi ollut hänen tavaramerkkinsä rekisteröintiin perustuneen tai sen voimassa pysymiseen liittyneen maksun perimisestä. Kirjeellä oli siten erehdytetty vastaanottajia maksamaan siinä mainittu maksu.
Petoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että tekijä on toiminut hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä. A oli kiistänyt hankkineensa yhtiölleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, koska yhtiö oli tosiasiassa tarjonnut sitä palvelua, jota kirjeellä oli markkinoitu. Asiassa oli sinänsä selvitetty, että yhtiöllä oli ollut internetissä sellainen sivusto, jossa tavaramerkin rekisteröinti oli voitu julkaista. Puheena olevassa kirjeessä ei kuitenkaan oltu millään tavoin perusteltu, miksi vastaanottajan olisi hyödyllistä saada tavaramerkkinsä rekisteröinti julkaistua yhtiön ylläpitämillä verkkosivuilla.
Asianomistajayhteisöjen edustajat tai todistajat eivät, yhtä todistajaa lukuun ottamatta, olleet pitäneet tavaramerkin julkaisemista yhtiön verkkosivuilla tarpeellisena eivätkä he olleet maksaneet kirjeessä mainittua maksua siinä tarkoituksessa. A itse oli hovioikeudessa kertonut, ettei yhtiö ollut saanut asiakkaita juuri muutoin kuin kyseessä olevien kirjeiden kautta. KKO päätteli, ettei yhtiön tarjoamalla rekisteröidyn tavaramerkin julkaisupalvelulla ollut ollut sellaista sisältöä ja merkitystä, että asianomistajat olisivat maksaneet yhtiön kirjeen mukaisen maksun sen vuoksi, että he olisivat katsoneet tarvitsevansa julkaisupalvelua tai pitäneet sitä merkinhaltijan kannalta hyödyllisenä. Yhtiön saama hyöty oli siten ollut oikeudetonta, koska yhtiöllä ei ollut ollut maksun saamiselle perustetta muuten kuin siinä tapauksessa, että asianomistajat olisivat halunneet ja tarkoittaneet saada heille rekisteröidyt tavaramerkit julkaistua yhtiön verkkosivuilla.
Petoksen täyttyminen edellyttää, että tekijä on toiminut tahallisesti. A oli kiistänyt, että hän olisi tahallaan erehdyttänyt kirjeen vastaanottajia, koska hän oli etukäteen tarkastuttanut kirjeen suomalaisella asianajajalla varmistuakseen, ettei markkinointi ollut Suomen lainsäädännön vastaista. Kirje ei kuitenkaan ollut ollut hänen käytettävissään kaikilta osin samanlaisena luonnoksena kuin se on sittemmin lähetetty vastaanottajille. Näin ollen siitä, että kirje oli sanotuin tavoin tarkastutettu suomalaisella asianajajalla, ei yksin voida päätellä, ettei A ole tahallaan pyrkinyt erehdyttämään kirjeen vastaanottajia.
A oli kertonut, että kirje oli hänen suunnittelemansa. Kirje oli laadittu edellä todetuin tavoin erehdyttäväksi siinä annetun informaation sisällön, asettelun ja painotusten avulla, eikä siinä ollut selkeästi esitelty yhtiön tarjoamaa palvelua. Yhtiön suomalainen työntekijä oli huomauttanut A:lle kirjeen erehdyttävästi laskua muistuttavan ulkoasun aiheuttamasta harhaanjohtavuudesta, mutta A ei kuitenkaan ollut muuttanut kirjeen sisältöä. Nämä seikat osoittivat, että A oli nimenomaan tahallaan laatinut kirjeen sanotuin tavoin epäselväksi ja harhaanjohtavaksi. A oli siten tahallaan erehdyttänyt kirjeen vastaanottajia.
KKO totesi, että taloudellista toimintaa harjoittavan yhteisön edustajilla on aina tietynlainen selonottovelvollisuus niistä seikoista, joiden perusteella he tekevät päätöksiä yhteisön puolesta. Se, minkä laajuinen selonottovelvollisuus kulloinkin on, riippuu muun muassa siitä, missä asemassa henkilö päätöksiä tekee, kuinka merkittävästä asiasta on kysymys sekä asian olosuhteista ja toisen osapuolen menettelystä. Elinkeinotoiminnan piirissä voidaan yleensä asettaa tiukempia vaatimuksia maksusuoritusta edellyttäviin asiakirjoihin perehtymisen suhteen kuin kuluttajan asemassa oleville. Tarjoukseksi tarkoitetun asiakirjan laatiminen erehdyttävästi laskua muistuttavaksi ei ole sellainen toimintatapa, jota edes elinkeinoelämän piirissä olisi syytä suojata asettamalla vastaanottajalle ankara ja lähettäjän rikosoikeudellisen vastuun poistava selonottovelvollisuus. KKO katsoikin, etteivät kirjeen vastaanottajat olleet laiminlyöneet selonottovelvollisuuttaan niin, että heidän myötävaikutuksensa erehtymiseen voitaisiin katsoa johtavan petoksen tunnusmerkistön täyttymättä jäämiseen. KKO totesi A:n syyllistyneen törkeään petokseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa