» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2012:53 oli kyse siitä, että A oli yleishyödyllistä asuntorakennustoimintaa harjoittaessaan antanut rahoitustuesta päättävälle viranomaiselle avustuksia hakiessaan useiden kiinteistöyhtiöiden puolesta vääriä tietoja ja jättänyt ilmoittamatta oikeita tietoja toteutuneista kustannuksista ja niitä vastaavasta rahoituksesta. Korkeimmassa oikeudessa kyse oli siitä, tuliko A:n menettelyä pitää avustuspetoksen tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin olennaisena avustuksen saannin, määrän tai sen ehtojen kannalta.
Käräjäoikeudessa syyttäjä vaati yleishyödyllistä rakennuttamista harjoittaneen X säätiön hallituksen puheenjohtajana ja rakennuskohteisiin perustettujen kiinteistöyhtiöiden edustajana toimineelle A:lle rangaistusta törkeistä avustuspetoksista, törkeästä kavalluksesta, törkeästä petoksesta, seitsemästä luottamusaseman väärinkäytöstä sekä kavalluksesta.
Asianomistaja ARA, jonka syytteeseen syyttäjä yhtyi käräjäoikeudessa, vaati A:lle myös rangaistusta törkeistä avustuspetoksista, sillä sen mukaan A oli antanut ARA:lle väärän tiedon seikasta, joka oli ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin tai jättänyt ilmoittamatta ARA:lle edellä mainittuihin seikkoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, josta myöntämispäätöksen yhteydessä tai muuten hän oli erityisesti ollut velvoitettu ilmoittamaan. Näin toimiessaan A oli syytteen mukaan hankkinut tai yrittänyt hankkia taloudellista hyötyä. Samoin ARA vaati, että A velvoitetaan korvaamaan vahingonkorvauksena yhteensä 3 575 342,63 euroa korkoineen, sillä kiinteistöyhtiöille ei olisi voitu myöntää ollenkaan arava- tai korkotukilainaa, jos A:n antamat väärät tiedot tai hänen salaamansa tai ilmoittamatta jättämänsä seikat olisivat olleet ARA:n tiedossa.
A taas katsoi syytteet kiistäessään, että rakennuttamisessa oli menetelty säädösten, ARA:n päätösten ja vakiintuneen käytännön mukaisesti yhteistoiminnassa ARA:n edustajien kanssa. Käräjäoikeus päätyi hylkäämään kaikki syytteet sekä vahingonkorvausvaatimukset toteennäyttämättöminä.
Syyttäjä ja ARA valittivat hovioikeuteen vaatien A:n tuomitsemista rangaistukseen käräjäoikeudessa esitettyjen syytteiden mukaisesti.
Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja katsoi näytetyksi, että A oli omien hankintojen, suunnittelukulujen, rakentamispalkkion ja lisärakentamisen osalta antanut vääriä tietoja ARA:lle syyllistyen näin avustuspetoksiin. Hovioikeus päätyi tuomitsemaan A:n törkeästä avustuspetoksesta sekä 17 törkeästä kavalluksesta 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. ARA:n vahingonkorvausvaatimukset hovioikeus kuitenkin hylkäsi.
Syyttäjälle ja ARA:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen siitä kysymyksestä, olivatko hovioikeuden hylkäämiin avustuspetossyytteisiin liittyvät vääriksi katsotut tiedot olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin – jolla perusteella hovioikeus oli syytteet hylännyt, tai oliko A jättänyt ilmoittamatta olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta loppuhintailmoituksissa. ARA:lle myönnettiin myös valituslupa koskien kysymystä, oliko A syyllistynyt väitettyihin törkeisiin avustuspetoksiin, kun kiinteistöyhtiöiden varoja oli hovioikeuden tuomiossa todetuin tavoin lainattu edelleen toisille X säätiön omistamille kiinteistöyhtiöille.
A:lle korkein oikeus puolestaan myönsi valitusluvan koskien sitä, olivatko hovioikeuden vääriksi katsomat tiedot olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin taikka oliko A jättänyt ilmoittamatta olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta loppuhintailmoituksessa.
Korkein oikeus tutki asiaa muun muassa aravalaissa määritellyn valtion tukeman vuokra-asuntorakentamisen tarkoituksen, keskeisten ehtojen ja valvonnan valossa. Lisäksi korkein oikeus kiinnitti erityistä huomiota virheellisten tietojen olennaisuuteen ja tuli siihen tulokseen, että A:n omista hankinnoista, suunnittelukuluista ja rakennuttajapalkkioista antamat väärät tiedot ovat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin.
Edelleen korkein oikeus arvioi edelleenlainausta ja sitä, onko sitä koskevan ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti ollut avustuspetossäännöksessä edellytetyllä tavalla olennaista. Tässä yhteydessä korkein oikeus tulkitsi, että arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota siihen, kuinka merkittävää lainaaminen on ollut määrältään, mitä taloudellisia vaikutuksia sillä on ollut ja onko siihen liittynyt avustusten oikean käytön ja sen valvonnan kannalta ongelmallisia tai torjuttavia piirteitä. Edelleenlainausta arvioidessaan korkein oikeus tuli tulokseen, että varojen edelleenlainauksessa on ollut kysymys laajamittaisesta järjestelystä, jossa on selvästi poikettu valtion tukemien vuokra-asuntojen säännösten mukaisesta rahoittamistavasta ja olennaisesti vaikeutettu tukivarojen käytön valvontaa. Niiltä osin kuin menettelystä oli aiheutunut kustannuksia kiinteistöyhtiöille, kysymys oli korkeimman oikeuden mukaan edellä todetuin tavoin ollut sellaisesta rahoitusta koskevasta olosuhteiden muutoksesta, joka olisi olennaisesti vaikuttanut avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin ja josta A olisi ollut velvollinen ilmoittamaan. Korkein oikeus katsoikin, että A on menettelyllään hankkinut tai ainakin yrittänyt hankkia taloudellista hyötyä. A:n menettely täytti siis näiltä osin avustuspetoksen tunnusmerkistön.
Korkein oikeus päätyi myös katsomaan, että A oli antanut ARA:lle vääriä tietoja, jotka ovat olleet omiaan olennaisesti vaikuttamaan avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, tai salannut sellaisen seikan tai jättänyt ilmoittamatta avustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin olennaisesti vaikuttavasta olosuhteiden muutoksesta, joista hän oli erityisesti velvoitettu ilmoittamaan. Omia hankintoja, suunnittelukuluja sekä ja rakennuttaja- ja hallintopalkkioita koskevalla menettelyllään A taas oli hankkinut ainakin 400 000 euron hyödyn. Lisärakentamisessa A oli korkeimman oikeuden mukaan tehnyt laiminlyönnin tarkoituksenaan hankkia hyötyä X säätiölle, joka oli lisärakentamisen vuoksi saanut tukea tasovaatimukset ylittävän vuokra-asuntokohteen rakentamiseen. Myös varojen edelleenlainauksella A oli hankkinut tai yrittänyt hankkia taloudellista hyötyä.
Korkein oikeus katsoi A:n syyllistyneen hovioikeuden tuomitsemien 17 törkeän kavallusrikoksen lisäksi 12 törkeään avustuspetokseen ja tuomitsi A:n yhteensä 2 vuoden ja 10 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi korkein oikeus tuomitsi A:n sotilasarvon (alikersantti) menetetyksi. Vahingonkorvausvaatimukset korkein oikeus sen sijaan erotti käsiteltäväksi omassa oikeudenkäynnissään riita-asioiden käsittelyjärjestyksessä ja palautti asian tältä osin käräjäoikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa